Nukkuneen rukous

Kevätväsy vaivaa.... Eli mitä tässä toivoisi (tai rukoilisi...) no, piristystä itselle (basenjeille ei - ne on niin kivoja, kun niitä ei huvita tehdä pahojaan!) ja vähemmän töitä. Ja tietenkin, että lumet sulais nopsaan ja tulis kaunis kevät, ei helle, mutta sellainen sopiva. Pääsiäinen on pian ja maalle suunnataan, sen jälkeen odotellaan meidän kahden oinasmiehen synttäreitä, kolmannen uutta kiekkosopparia ja huhtikuun viimeisen viikon lomaa. Ja sitä, että tolle koiralle kasvaa turan tilalle taas kaunis karva. Aika laimeeta menoa siis kaikenkaikkiaan eikä mitään kovin kiinnostavaa. Ei uusia koiriakaan, sehän olis raflaavaa, mutta ei kiitos. Mun kiintiö on siltä osin täys eikä ostokoiria tule, jos vaan tuo äreä Simo-ukko pysyy hengissä siihen saakka, että saadaan oma pentu taloon. Simppa on taas kipuileva ja kosketusarkakin, sen vaivat näköjään tulee ja menee.
Mutta, kestetään takatalvi ja HIFKin nolo häviö narrilaumalle (niiiin noloa tosiaan!!) - ja odotellaan vauhdikkaampia aikoja. Ja vaikka kuvakuulumisia penneleistä, niistähän aina saa iloa elämään!

Kuvia Englannista

Enpä minä toki missään ole reissannut - vaikka mieli kovasti tekiskin. Mielikuvamatkailu sopii mulle, ei maksa mitään ja saa tehdä, milloin huvittaa. Mutta kävin Yulara-kasvattajan sivuilla ja silmiin osui matkakertomus BOBAn Open showsta, kuvia täällä.
Kaukana on jenkkien melkein ylikorostettu tyypikkyys, sen sijaan nuo englantilaiset on niin perinteisen näköisiä, ettei tosikaan. Tämä aika on kurjaa basenjien karvanvaihdon ja talven takia muutenkin: monet on turaturkissa eikä lihaskuntokaan ole paras mahdollinen. Suuri Cruftsin näyttely on juuri takana ja siellä varmaan on sitten ollut paikalla enemmän sitä "kermaa", mutta jotenkin kun katsoo omia vähän kulahtaneen näköisiä koissejaan niin lohduttaa tiirailla noita...

Erilaisia hauskoja basenjikuvia

Fallohide-basenjikasvattaja Pia Wright pitää sivuillaan valokuvakisaa, jonne basenji-ihmiset ympäri maailman lähettää kuviaan. Tällä kertaa kuvia on paljon, tosi lystikäs kokoelma "kaikenmaailman" basuja. Kurkatkaas tästä ja ihailkaa.
Mä olen kovasti tykästynyt taidokkaisiin otoksiin ja mieluiten sellaisiin, jossa on joku sanoma: taiteellinen, lystikäs, osuva tilanne - ne kiinnostaa ja ihastutttaa enemmän kuin perinteiset show-kuvat. Melkein koirasta kuin koirasta saa hienon seisotuskuvan, kunhan on riittävästi apureita ja taidokas kuvaaja, mutta sellaisen "momentumin" ikuistaminen onkin oma lukunsa.

Kaksin kaunihimpi

Onpa tosi sulonen parivaljakko siinä, Kettu-tytön kaverina nuoriherra Reino, pentu sekin. Kyllä basenji on niin onnellinen, kun sillä on seuraa: jos ei omasta takaa, niin ystäviä kumminkin.

Ja niin, tietsikkakin palas hoitolasta ja selvittiin säikähdyksellä eli pelkällä pölyjen putsaamisella. Nyt taas tuuletin pelaa eikä ongelmia pitäisi olla. Jospa sitten muistaisin käyttää muistitikkua tai ulkoista kovalevyä niin ei tartsis huolestua tilteistä.

Rauhallista eloa

Penskoilla sujuu hyvin ja meilläkin on periaatteessa ihan lunkia. Mitä nyt Peetu teurasti meidän sohvatyynyt, kun ykskäsi-isäntä lähti maalle ja koirat oli pitkästä aikaa koko päivän yksin. Herrojen iltaleikit on myös taas sellaisia uroitten puuhia, vanha astuu nuorempaansa ja meno on välillä villiä. Rauhallistako ?? Iltalenkkejä pitäisi alkaa pidentää hiljakseen, mutta jäiset tiet ei oikein inspaa vielä. Mutta kohta sitä jo pärjää lenkkareilla, niin toivon.
Tuossa ylläolevassa kuvassa on Eetu-pentu enonsa Reyreyn kanssa, kiitos kuvasta Ville! Mun pöytätietsikka on edelleen huollossa, joten kuvapäivitykset on nyt pääasiassa sähköpostailun varassa.

Ja tässä Kettu-tyttö emäntänsä design-kevättakissa. Hieno on, ei kaikkien varusteiden tarvitse olla hurttaa tai topcanista - välillä tuntuu siltä, että koirien vaatteet on vain isäntäväen brassailua. Koirahan on tyytyväinen, kun se ei palele eikä kysy vaatteen merkkiä tai hintaa! Tänään tosin näyttää jonkunlainen sadetakki olevan tarpeen....

R.I.P.Sharaba Sweet'n Alone "Nelli" 4.1.1997-7.3.2012

Sain vasta tänään soitettua Nellin emännälle ja yhdessä itkettiin - ajatella, että Marika oli säästänyt Nellin pentulakanan (jonka sisällä se meiltä 15 vuotta sitten lähti) ja saman lakanan sisällä Nelli nyt lähti viimeiselle matkalleen.
Marikan koti on nyt tyhjä ja ikävä on kova. Nuoren ihmisen elämässä 15 vuotta yhteistä elämää on pieni ikuisuus ja olen enemmän kuin kiitollinen hyvästä kodista ja kaikesta siitä hoivasta, jonka Marika Nellille antoi. Nellihän oli sellainen vanhan liiton basenji, luonteeltaan ei ollenkaan sieltä helpoimmasta päästä. Mutta hienosti Marika tyttösen kanssa pärjäsi, pakko vaan oli nyt sitten luovuttaa. Kiitos Marika kaikesta, olette mun mielessä pitkään....

Basunpentu opintiellä

Ihan pakko pistää tämä näytille, olen niin tyytyväinen siitä, että pennun kanssa aletaan jo pienestä pitäen puuhailemaan kaikenlaista - kun se on oppivaisimmillaan. Siitä on hyvä jatkaa, seuraavana on vuorossa pentukurssi. Kiitti Mickey, Satu ja Samir, hyvän mielen aamunaloitus näin harmaana lauantaina.

Pönttö huollossa

Siis pöytätietsikka on hoidettavana ja toivottavasti saadaan priimaan kuntoon. Miniläppärillä ja puhelimella esim. s-postiliikenne onneksi hoituu, ainakin voin hyvin vastailla viesteihin. Lahjapuhelimellahan ei juuri muuta voi tehdäkään: hieno koreanvempain, jolla varsinaiset puhelinyhteydet tökkii.....tekniikan ihmeitä, kyllä vanha nokialainen simpukka oli sentään peruskäytössä loistopeli. Ties mikä vika telefoonissa enkä uskalla edes kysyä, mitä huolto siihen maksaa.

Mutta näillä mennään, kevättä kohti. Ja sen huomaa kotonakin, meidän Karvanopalla on taas hillitön karvanlähtö ja se muistuttaa enemmän biisonia kuin basenjia. Kun joskus sais kotiin yksilön, jolla on sellainen ultralyhyt turkki, jota vain säämiskällä joskus pyyhkäillään...

Kaikkea saa toivoa. Toivonkin, että isäntä pääsee pian töihin ja että oma nenu lakkaa pian vuotamasta ja että lumet sulaa nopsaan ja pääsee kevätlomalle ja ja ja. Hauskaa viikonloppua itse kullekin ja elellään paremman toivossa.


Nautittiin isännän kanssa virtuaalimökkeilystä eli katseltiin kesädioja ja tuollainen otos osui silmiin. Ei mikään uutuuskuva, mutta ihana pirtsakkailmeinen pimatsuhan se siinä, meidän Peppi (Sharaba Ladybird). Voi kun saisi sen esiintymään näyttelykehässä edes kerran - niin ties vaikka siitä äitikoiran saisi.... Peppi on syntynyt 2008, joten kovin montaa vuotta sen kanssa ei voi odottaa, jos pentuetta aikoo. No, noi suunnitelmat nyt sikseen ja Pepin kanssa seuraavaksi juoksemaan, koppa on jo hankittuna! Kunhan nää lumet sulaa....

Kuolemaa ja syntymää

Sain tänään kuulla, että meidän vanhin kasvatti muuttaa keskiviikkona Sateenkaarisillalle. Jotenkin tuntuu erityisen surulliselta ja ahdistavaltakin, en osaa oikein edes kuvailla tunnetta..... ihan kuin jotenkin kaikki loppuisi yhtäkkiä tähän...

Mutta elämä on tällaista. Murheellisen viestin jälkeen oli piristävää lähteä katsomaan työkaverin rottispentuja, aivan ihania karvapalleroita. Viisviikkoisia ja emän maidolla syöneet niin, että niitä piti kuulema opettaa kävelemään - sen verran olivat tuhteja. Ja tosiaan, olihan niistä pari aivan uskomattomia möhköjä. Vaan pianpa niistä kilot karisee, kunhan vauhti kasvaa. Kiitti Petra, että sain tulla! Ja tässä vielä linkki Finnmaidens-sivuille, laadukasta ja vastuullista kasvatustyötä ja sellaisia periaatteita, joita mieluusti itsekin allekirjoitan!

Siinä kaikki ihanuudet...

ja tässä yksi nöpöläinen... Taas muistui mieleen, miksi toivon meille seuraavaksi trikoloria basenjia! Rottweilereista mun pitkä koiraharrastus alkoi 1960-luvulla, mutta kookas käyttökoira ei oikein meille sovi, basu sen sijaan kyllä. Kun en parempaakaan rotua ole toistaiseksi keksinyt....

meidän M-pennuista Misty ja Migo

Aina jotain

Kun hiljaisuus palasi meidän huusholliin eli joulukuun alun jälkeen ollaan taas ihan omilla porukoilla - niin sittenpä päätti tiltata mun tietsikka eli pöytäkone. Sinne meni mahdollisesti yhtä sun toista, kuvia ja mm. sähköpostiosoitteet. Hellurei - onneksi ulkoisella kovalevyllä on tavaraa viime vuoden loppuun saakka, mutta uudet kuvat ja kaikki sähköpostailuun liittyvä saattoi hävitä bittiavaruuteen.
Eipä ole kauaa kun mietin uutta tietojen tallentamista, mutta miettimiseksi jäi. Eli taas pyhä lupaus: jos vaan kovalevy saadaan pelastettua tai edes osa siitä, kyllä taatusti varmuuskopioin ahkerasti. Ja puhdistutan koneen, ei olis eka kerta, kun tuuletin hajoaa ja kovalevy käryää.... Riepoisi rutkasti uuden koneen ostaminen, mutta kun isäntäkin tekee saikulla töitä kotona, kunnon masiina on must.