Basenjilaakso

Siruja, kutinoita ja kitinöitä

2012-02-02T19:17:00.012+02:00

Penskat on nyt merkitty, nimetkin pysyi ennallaan. Työkaverin vesikoirien kasvattaja (rodun maahantuoja) kävi siruttamassa, kiva oli tavata ja jutella. Pennut otti sirutuksen niinkuin pennut aina, hetken karmea kiljaisu ja sitten kaikki oli ohi. Peetu tosin huolestui suunnattomasti mukuloittensa "pahoinpitelystä", melkein panikoi aidan takana. Sellasia me vanhemmat ollaan, aina kantamassa huolta lapsistamme.

Ja Facebookista osui silmiini taas osuva artikkeli kutinoista; meillä nyt ei onneksi rapsuttele muut kuin minä. Hilsettä tippuu pitkin lattioita kun iho kuivaa, ei voi mitään. Pitäis alkaa vissiin vedellä sikanautaa niinkuin pennut, että pysyisi ihokin kunnossa! Mutta tuo juttu on taas sellanen miun maun mukkaa.... esim. että talvella pitää olla enemmän painoa, ettei palele (heh!). Koiran vaatettamisesta olen myös kirjoittajan kanssa niin samaa mieltä.

Ja mitäs sitten kitisen: no peijooni, isäntä on kohta joutumassa olkaleikkaukseen, 6 viikkoa saikkua ja toinen 6 viikkoa kuntoutusta. Onpa kivaa, kukahan tulee pudottamaan lumet katoilta ja tekee muut raskaat talkkarin hommat, multa ei luonnu. Keuhkoputket ei kestä kovassa pakkasessa ähkimistä ja katoille mulla ei ole mitään asiaa.

Koirapuolelta nyt voisi kitistä yhtä sun toista, kiinnostava on esimerkiksi meidän rotuyhdistyksen luonnos uudeksi jalostuksen tavoiteohjelmaksi. Muutenhan siellä nyt on vain muutettu tekstiä napakammaksi, mutta kilpirauhastestaamista uusituilta osin hieman oudoksun. Koira voi joutua jalostuskieltoon sellaisten positiivisten vasta-ainetulosten perusteella, joita ei olisi edes pakko testauttaa. Onko siis turvallisempaa jättää testaamatta? Siis jotta saa suosituksen aikomalleen yhdistelmälle, teettämällä vain pakolliset testit? Uskon, että sekin ajatus jonkun mielessä käy. Miksiköhän ei sitten tehdä pakolliseksi koko kilpirauhaspaneelin teettämistä eli kaikki vasta-aineet mukaan myös? Itse pitäisin sitä vaihtoehtoa järkevimpänä, kun noilla vasta-aineillakin on merkitystä! Ehdotusta käsitellään yhdistyksen kevätkokouksessa reilun viikon päästä, harmi etten pääse paikalle. Olisi kiva seurata, millä mielellä asiaa käsitellään. No, perästä kuuluu.

Pakkasia pidellessä

2012-01-31T17:50:00.006+02:00

Oli niin hyvä tarkoitus alunperin totuttaa pennut pikkuhiljaa talveen jo 5-viikkoisesta - niinkuin olen joskus pystynyt tekemään. Nyt ei tietty ole mitään järkeä koko ajatuksessa, saa nähdä ehtiikö niitä ulkoiluttaa ollenkaan ennenkuin lähtevät.
No, ihmetellään sitten vaan säitä ja touhutaan sisällä kaikenlaista. Tänään oli imuroinnin vuoro ja yllä kuvassa seisoo niin komeana Iceheart ja vieressä pieni siskonsa Heartburn. Poju tuijottaa suhisevaa imurinsuulaketta ja tytsy katselee muualle. Saa muuten nähdä, mitkä ne viralliset nimet oikeasti sitten on, ylihuomenna on sirutus.....

Ja vähän leikkimistäkin, korillinen pientä bastillineitoa, olkaa hyvä. Heartbeat on hän.

Kakarakatras

2012-01-29T20:38:00.004+02:00

On ollut vilkas viikonloppu ja pennuillakin kaikenlaista touhua. Yritettiin seisottaa niitä pöydälläkin kuvia varten, mutta kun en ole yhtään treenannut, kaikki lähinnä vain pakitti ja ujosteli. Mutta ihan sama, itse tiedän, miltä pennut näyttää ja samoin tulevat omistajat. Tuossa kuitenkin yhteispotretti, tytöt vasemmalla ja pojat oikealla. Kuvien copyright Heidi Jokipuro. Ja alla Heta-äiti muiskauttamassa heiheit pojilleen, hieno äiti Heta on ja lapset saaneet hyvää hoivaa. Nyt Peetusta tulee sitten yh-isä eikä se taida juurikaan panna pahakseen!

Pentunäpsyjä

2012-01-28T21:45:00.012+02:00

Siis tuo meidän pikkupirkko on kyllä ihan uskomaton..... ilopilleri..... Mutta mitä sille vielä tapahtuukaan, vähän pelottaa. En ihmettelis, vaikka joku paikka olis pian paketissa, tolla menolla voi sattua mitä vaan.

Isä ja poika

Peetu ja Eetu
Isä leikittää lapsiaan, ihan niinkuin arvelinkin. Heta-äitee makoilee ylhäällä takan edessä ja pianhan sillä onkin jo sitten kotiinlähtö edessä. Niin se aika vaan kuluu..

Pallerot

2012-01-26T21:52:00.006+02:00

Tästä se lähtee - pian pallerot pääsee raput ylös ja sitten on riemua! Kuvassa iso poika ja pienin tyttö.
Tämä tytsy se on jo monta askelta edellä muita, tepastee rapuissakin kuin olis sitä aina tehnyt. Tämä on se kiipeilijätär, sillä on aikamoiset voimat ja tiukka ote varpaissa!

Kahden kerroksen väkeä ja hajua!

2012-01-24T20:12:00.006+02:00

Terkkuja vaan Saunalahteen, sinne taitaa olla tulossa kiipeilijäpentu! Se nukkuu usein itsekseen ja nythän se vasta keksikin paikan! Pakko oli käydä nostamassa alas, ettei satuta, kun joutuu hyppäämään.
Ja hajua: siis meillä aina sattuu ja tapahtuu. Alakerrassa ja varsinkin heti ulko-ovella on ollut jonkun aikaa ällöttävä lemu, ensin syytettiin koirien loimia (urokset kun pissii loimen reunoille aina joskus), sitten meikä oli kuulema astunut koirankakkaan ulkona - mutta nyt se ukkokin jo uskoi, että raato se on, joka haisee. Eikun tuulikaapin kattopaneelit irti ja sieltäpä löytyi kaksi hiirenraatoa. Toinen jo kuiva, mutta toinen kiehumispisteessä lämpöputken päällä. Hyi hemmetti sentään, kaikkea sitä pitää kokeakin!! Miks ihmeessä ne on jäänyt tuonne eikä kipittäneet alas, vaikka tänne sisälle. Asutaan kaupungissa joo, vaikkei sitä kyllä uskois....

Kuka jaksaa seurata vaaleja.....

2012-01-22T20:35:00.003+02:00

Kun on kiinnostavampaakin :-)

Yhteensä 24 vuotta juhlan aihetta

2012-01-22T09:37:00.007+02:00

B-pentue täyttää tänään huikeat 14 vuotta, ISOT onnittelut Minalle, Minnille, Safille, Hessulle ja Mikille! Kaikki vielä voimissaan, kiitos kaikkien omistajille hyvästä hoivasta ja kaikkea hyvää vielä tulevalle!

W-pennut puolestaan täyttää tänään 10 vuotta ja pikku-Minni on ainoa tuosta pentueesta, jonka tiedän olevan vielä ilonamme! Terveisiä Raisalle ja onnea Minniliinille! Osmo-veljestä en surukseni ole kuullut vuosiin mitään, komea Walluhan menehtyi jo nuorena veturin alle ja Vila jouduttiin lopettamaan vuosi sitten luuytimen toimintahäiriön takia. Aina ei kaikki suju niinkuin toivoisi, vaikka noin ylisummaan basenjit kyllä elelee pitkälle toiselle vuosikymmenelle.
Kuvassa Minni emäntänsä kanssa ja meidän Simppa-ukkeli, basenjiyhdistyksen kesäpäivillä 2010. Minni ei kyllä edelleenkään ole yhtään ikäisensä oloinen.....

Viikko taas takana

2012-01-21T13:50:00.015+02:00

Ja millainen viikko, olis saanut jäädä väliin. Huumori on joskus koetuksella työnantajan kanssa ja töissä ollessa lisäksi tietenkin on huoli noistä pöppösistä, että miten pärjäävät. No, tulevalla viikolla on taas muutama lomapäivä, tämä viikonloppu menee kyllä toipuessa menneestä.

Pennut muutti isompaan pentuhuoneeseen eli meidän kodinhoitohuoneeseen ja toki niillä on ihmetyksen - ja vähän stressinkin - aiheita. Ruoka ei ole tänään oikein tissimaitoa lukuunottamatta maistunut, mutta eiköhän se siitä. Kunhan tottuvat kaikenlaiseen meteliin ja tilaan ympärillä. Ihan samalla tavallahan käy uuteen kotiin muuttavalla ipanalla, aluksi saattaa ruokahalu kadota ja palaa sitten taas.
Meidän iskällä oli siis aikaa leikkiä aamusella ipanoitten kanssa ja ihan niillä on jo basenjin otteet, hihasta ja kädestä kiinni pikkuhampailla sen minkä kerkiää. Neljä viikkoa on ikää, ja voin vakuuttaa, että pureminen tuosta vaan yltyy ja esim. luovutusikäinen pentu puree _lujaa_ ! Lukekaapa tästä hyvää asiaa, pennunostajat varsinkin :-) ! Linkki kannattaa muutenkin tallettaa, paljon neuvoja varsinkin uusille koiranomistajille - ja miksei vanhemmillekin.

Tämä valko-olkapoika eli Iceheart on kaikista vilkkain ja rohkein tällä hetkellä.

Hiiriä, remonttia ja pentusia

2012-01-16T19:22:00.012+02:00

Tai siis hiiri, taas oli jostain hipsinyt hiirulainen sisälle - koirat "kertoi". Eli menivät mun huoneen alahyllyn reunaa (melkein lattiatasossa) eestaas ja kun pölyhuiskalla kokeilin niin tulihan sieltä viikset ja nenu näkyville. Saatiin otus pyydystettyä pahvilaatikkoon ja vein pihalle - saas nähdä, tuleeko kohta takas. Tosi hyvin toimii meidän seinässä elektroninen hiirikarkotin!!!

Ja jottei elämä kävis ykstoikkoiseksi niin taas alkoi remontti. Saunan kiuas kannettiin just ulos, siitä se lähtee: pesutilat pukuhuoneineen pannaan siistimpään kuntoon. Voitte siis uskoa, ettei pennut kasva tässä huushollissa hiljaiselossa, kohta alkaa senpäivänen kilkutus ja meteli, kun saha laulaa laudelautoja polttopuiks ja seinä- ja lattialaatat revitään irti. Ja jotain putkiakin uusitaan samalla, vanha talo on vanha talo ja on syytä ehostaa, kun sen aikoo jossain vaiheessa panna myyntiin. Onneks tuo mies on niin tekeväinen ja osaavainen!

Toi yllä oleva kuva on muuten maalta parin vuoden takaa, siinä nykyisten pentujen Mandi-mummo ihmettelee saalista. Täältä kotoa en nyt ehtinyt kuvaa nappasta, oli ihan tarpeeks kiire saada hiiru kiinni.

Hiiri saatiin siis ulos ja pennelit tuli ekaa kertaa yläkertaan - eikä Peetu millään uskalla mennä kopan lähelle. Heta parkkeerasi heti pentujen viereen ja vaikka välillä mukamas katsoo muualle, se murisee hiljaa ja varottelee kajoamasta lapsiinsa. Kunnon mami!

Hämyä

2012-01-15T17:34:00.005+02:00

Tyttö, poika, tyttö, poika - pupsit siinä rivissä napottaa....
Ulkona alkaa olla talven tuntua ja isot koirat makoilee takan edessä. Pienet ihmettelee omassa loodassaan vielä.... tunnelmavalaistuksessa. Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Vanhan miehen terveystarkki

2012-01-13T22:24:00.006+02:00

Meidän harmaakuono nauttimassa maalla viime kesän lämmöstä. Uutta kesää odotellessa.....
Käytiin Simon kanssa lekurissa, ruokahalu on pojalla ollut ajoittain huono ja välillä ollaan saatu vaan lusikalla kaurapuuroa sisään. Onneks paino on silti aika tarkkaan sama kuin vuosi sitten, 10,5 kiloa, yllättävääkin oikeastaan. Mutta närästystä sillä on, kuuluu rappeutuvan maksan aiheuttamiin ongelmiin. Losec-resepti saatiin eli ihmislääke sopii ukkelille. Maksa-arvot nousee, AFOS 970, kun viiteraja on 212, ja gamma gt 28, kun yläviiteraja on 7. Mutta näillä mennään, mitään akuuttia hätää ei pitäis vielä olla. Kaurapuuron sekaan broilerinjauhelihaa - se on sopivaa pöperöä, jos muu ei maistu. Niin, tällasta on elämä, pienet taaperot pentulaatikossa ja hapertuva ja höpertyvä ukkeli sohvalla.

Pennut 3 viikkoa

2012-01-12T17:48:00.011+02:00

Kovin on rauhallisia meidän pennelit, tisumaito maistuu edelleen ja leikkihetket on vielä lyhyitä. Äiti vahtii pentulaatikkoa eikä isälläkään ole asiaa ihan laatikon viereen. Hetan korvat ja katse kertoo, että kannattaa pysyä kauempana.

Viikonloppuna on ensimmäisen matokuurin aika ja joskus ens viikolla sitten aletaan maistelemaan jauhelihaa. Kiire ei ole ylimääräiselle ruoalle ollenkaan....
Alla vielä pari näpsyä tältä päivältä.

Pikkupimatsu ensimmäisenä miettimässä, josko uskaltaisi pisuttaa sinne minne pitääkin
Tytöntylleröt, liekö niminä nyt Heartbeat ja Heartboogie :-)..... tai jotain muuta. Pojat on kuitenkin nyt Braveheart ja Iceheart.

Johtajuudesta

2012-01-08T13:29:00.005+02:00

Basenjia harkittaessa ja hankittaessa on hyvä muistaa, ettei se ole mikään tahdoton lapatossu, mutta ei myöskään kivenkova luupää. Alkukantaisten rotujen tapaan se usein pyrkii hyvinkin ovelasti johtamaan laumaa - siis perhettään - ja jos sille antaa periksi, pieni kotiterroristi on voinut muuttaa juurikin teille. Eikä se ole hauskaa ja ei-toivotusta käytöksestä poisopettaminen voi olla työn ja tuskan takana. Niinpä pennun oikeanlaiseen koulutukseen pitää satsata ja kuunnella kasvattajaa, erityisesti pennun ja sen vanhempien luonteenpiirteistä ja siitä, millaisin ottein pennun kanssa on hyvä edetä.

Koiran kouluttamisen tueksi on olemassa miljoona kirjaa, tv-ohjelmaa ja gurua, niitä riittää joka joka lähtöön. Tuskin mitään yhtä totuutta voi olla olemassa, koska koirat rotuina ja yksilöinä on niin erilaisia. Omaa koiraansa pitää oppia lukemaan, mutta sitä ennen rodun ominaisuudet ja luonteenpiirteet pitää olla tiedossa ja ehdottomasti hyväksyttyinä, ihan jokaisen perheenjäsenen toimesta.

Koirakuiskaaja Cesar Millanista on nyt puhuttu paljon, onhan se raflaava esiintyjä, komeine pepsodent-hymyineen. En vaan ole ollenkaan varma siitä, että kaikki hänen metodinsa sopisi esimerkiksi basenjille. Suomen Eläinsuojeluyhdistys vastustaakin kovasti Millanin esiintymistä Suomessa nyt keväällä ja nappasin heidän tiedotteestaan tämän liitteen. Pieneläinsairaalan käyttäytymisklinikan julkaisemaa asiaa johtajuudesta, kannattaa lukea!

Niin ja miksi nyt tällaiset ajatukset nousi esille. Keskustellessa mahdollisten uusien pennunomistajien kanssa ja myös, kun kuulin, että meidän Miki on saanut uuden kaverin, shikokupoika Daisukin. Kyseinen yksilö muutti Mikin ystävän luokse ja on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Kun googletin siitä tietoa niin heh, se on "luonteeltaan se on todella haastava ja voi helposti pyrkiä perheen pomoksi. Se on hallitseva, eikä tule toimeen muiden samaa sukupuolta olevien koirien kanssa." Kappas vaan, niinhän tää meidän oma ihana basenjikin on, yleisiltä rotuominaisuuksiltaan. Eihän tietenkään jokainen yksilö ole, mutta siihen pitää varautua. Ja kun asian tiedostaa ja hyväksyy niin kaikki on kunnossa, eihän kaikki haluakaan mitään sylissä kannettavaa vinkulelua tai sohvatyynyllä makoilevaa karvakasaa. Jotka nekin osaa kyllä yrittää pomoilua....

Miki karvapallokamunsa kanssa. Saas nähdä, kuinka poikien kaveruus säilyy myöhemmällä iällä...

Pentukuvia

2012-01-07T14:26:00.003+02:00

Hetan emäntä Heidi oli kameroineen pentuja ja Hetaa katsomassa ja saikin tosi ihania kuvia. Niitä voi ihailla täällä. Kuvien copyright on Heidi Jokipurolla. Tuossa yllä tunnelmapala....

Jar of Hearts

2012-01-05T12:59:00.011+02:00

Voihan kökkö, ja mä kun luulin keksineeni toiselle meidän tyttöpennuista sopivan ja mukavan nimen, Jar of Hearts. No eihän nimessä mitään, mutta kun surffailin erään toisen kasvattajan sivuilla niin hipheijaa, siellä on tuore päivitys ja sama nimi on sinnekin napattu. Ja ehtivät varmasti sen rekisteröimään meitä ennen, joten pitänee miettiä jotain muuta. Tylsää!!
Mulle on kerran aiemmin käynyt samalla tavalla, meidän musta Hessu on Safi Baharia ja samana vuonna annettiin eräälle trikoloripojalle nimeksi Safibaharia. Silloin 14 vuotta sitten ei lueskeltu mitään nettiä ja nimet taisi tulla tietoon vasta, kun koirat oli jo rekisteröity. Mulla nuo nimet on nyt kuitenkin yleensä aika ajoissa sivuilla, juurikin sen takia, ettei samannimisiä sitten tulisi kasapäin. No, ehkä tässä elämässä on tärkeämpiäkin huolenaiheita kuin koirien samat nimet - ja ajankohtaan liittyen ehkä annankin tyttöselle nimeksi Heart of Ice tai Iceheart?

Aasinsilta tuosta sydänpurkista koiran ruokintaan. Tänään meillä koissit popsi aamupalaksi kuivattua broilerin sydäntä ja sikanautaa suurella innolla. Iltapalaksi menee kuivamuonaa. Mutta siis, Facebookissa keskustellaan koiran ruokinnasta, ikuisuusaihe. Bento Kronenhan veti joitain aikoja sitten pois myynnistä lammasriisimuonansa, kun sen todettiin aiheuttavan aivotoiminnan häiriöitä koirille. Ja nyt sitten erään lopetetun koiran aivot on tutkittu ja todettu tuo ruoka todella syypääksi koiran lopettamiseen vakavien kohtausten takia. Asiahan on kaikenkaikkineen surullinen ja kysymys teollisen ruoan syöttämisestä - ja miksei samalla meidän ihmisten osalta syömisestä - on päivänpolttava puheenaihe.

Meidän koissit on aina syöneet sekaruokaa eli itse tehdyn pöperön tai ihmisille tarkoitetun lihan tai kalan lisäksi nappuloita, välillä toista enemmän kuin toista. Maksaongelmainen Simo voi syödä yksinomaan erikoisnappulaa ihan pienellä sika- tai broilerijauhisannoksella lisättynä (ja voi siinä suhteessa hyvin!). Jokainen toki ruokkii itsensä ja koiransa niinkuin parhaaksi näkee ja mihin ideologiaan ikinä uskookin; tässä linkki erääseen artikkeliin, jonka voin helposti allekirjoittaa. Viimeinen kappale varsinkin näyttää tutulta... ja tuosta linkistä pääsee lukemaan kirjoittajan muitakin artikkeleita (jotka usein sattuvat sopimaan meikäläisen ajatusmaailmaan).

Onnea onnea Nelli ja vähän muutakin

2012-01-04T11:15:00.015+02:00

Meidän ainokainen ensimmäinen täyttää tänään juhlavat 15 vuotta, hurraa Nelli !!! Ja suurkiitos Marikalle, joka on täysin omistautunut Nellin kanssa elämiseen - sellaista huolenpitoa harvoin näkee. Toivon teille sydämestäni vielä paljon yhteistä aikaa; vaikka tiedänkin, ettei sitä ainakaan kovin paljon enää ole. Luonnon laki, jolle ihminen ei paljoa mahda.

Meidän pentulaatikosta ei kummempaa uutta: lapset kasvaa ja äiti huolehtii. Pentujen silmät ei ole vielä auki, mutta kummasti ne havahtuu liikkeistä laatikon läheisyydessä ja alkavat hyöriä. Uusia kuvia perjantaina, kun Hetan emäntä tulee käymään.

Nassikat on täplärapuvaiheessa eli kirsut alkaa saada pigmenttiä. Oletan, että jollekulle jää heikompi pigmentti, se kulkee aika vahvasti Hetan puolen suvussa. Mutta se nyt on pieni vika, eipä tuo haittaa koiran elämää mitenkään - eikä ollut este Hetan valiotittelin saamisellekaan...
Pakko vähän kirjoittaa kiekostakin; anteeksi teille, joita asia ei pätkääkään kiinnosta. Meidän perheelle kiekon seuraaminen on samanlainen rakas harrastus kuin koiratkin. Mutta siis, miten julmaa onkaan julkisuus parikymppisille pojille, yksi epäonnistuminen pahaan paikkaan - siis eilisessä pelissä - ja lyttäys jäänrakoon. Ja kun vastassa oli vielä Ruotsi..... senhän tietää. Meillä onneksi on tuosta ihan päinvastainen kokemus, kun vuonna 2006 samoissa kisoissa meidän Teemu teki voittomaalin juuri Ruotsia vastaan ja päästiin mitalipeleihin. Makeita muistoja! Ja samassa tilanteessahan pojat on nytkin, tosin pronssin voittaminen vaatii kovan Kanadan lyömisen, toivotaan parasta!!

Onnea Elmo ja Vilma!

2012-01-03T13:01:00.002+02:00

Lucky Charm eli Elmo, meidän kasvateista se juokseva komistus!
Myös siskonsa Vilma kävi juoksemassa kilpaa, se onkin melkein jokaiselle basenjille (ja omistajalle) tosi hauska harrastus! Nämä lapsukaiset täyttävät tänään 9 vuotta, isot onnittelut heille ! Tämä pentue, jossa oli toinenkin uros, on ainoa muualla kuin meillä syntynyt. Se näki päivänvalon Elmon ja sen Bertta-äidin omistajan hellässä uomassa ja kaikki sujui tosi mallikkaasti. Mallikkaasti ei sen sijaan sujunut pentueen kolmannen muksun eli Lennin elämä, se jouduttiin reilu vuosi sitten lopettamaan lapsiin kohdistuvien käytösongelmien takia. Tosi surullista, mutta siinä tilanteessa välttämätöntä....

1.1.2012

2012-01-01T11:36:00.002+02:00

Kohti uutta vuotta ja uusia seikkailuja - saas nähdä, mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Nyt nautitaan pienistä penneleistä pentulaatikossa, leppoisasta säästä ja hyvästä mielestä kaikella tapaa. Sitä samaa teille kaikille!

Heta ottaa myös välillä vapaata lastenhoidosta ja nauttii takan lämmöstä sulhasensa kanssa....

Onnea on... uusi vuosi ja uusi pentu ja.....

2011-12-30T14:08:00.007+02:00

..... nuo rakkaat kasvatit, vanhat ja nuoret, lähellä ja kaukana. Vuosi on taas vaihtumassa ja paljon on kaikenlaista tapahtunut; koiramaailmassa ja muutenkin. Jonkun verran on tullut näyttelymenestystä, mutta se on oikeastaan aikalailla se ja sama; tärkeintä on se, että "meidän lapsilla" on asiat hyvin! Extrakiitokset menee kuitenkin Lauralle, joka kävi kotia vaihtaneen Mikin (Sh. Lovejoy) kanssa muutamassa näyttelyssä ja teki pojasta muotovalion tosta noin vaan!

Tuossa vielä eilen 7 vuotta täyttäneeltä Rigoletalta tai Tinttarellalta tai Tintiltä kuva, muistoksi siitä, millainen on IHANA basenjinpentu (klikkaa kuvaa niin näet sen suurempana). Se on niin vastustamaton; varsinkin kun se katsoo silmiin ja tekee, mitä se tahtoo - ei sitä, mitä omistaja haluaisi. Nauttikaa! Kiitos Tarmo kuvasta ja Onnellista Uutta Vuotta! Ja Uuden Vuoden toivotukset kaikille meidän ystäville, pian alkaa toivottavasti taas entistä parempi vuosi uusine kujeineen!

Onnea Ämmät, Ärrät ja beibit

2011-12-29T13:20:00.011+02:00

Taas on juhlien aika! Meidän M-pennut täyttää tänään jo 8 vuotta ja
R-pentue 7 vuotta, isot onnittelut Muskalle, Mistylle, Migolle, Nikelle ja Nellille sekä Lahden-Peetulle, Rigoletalle, Pettylle ja Redille! Rudi onkin näistä pennuista jo Pilvipuutarhassa.....
Meidän uusimmat beibit on tänään juurikin näillä hetkillä yhden viikon ikäisiä. Pentulaatikossa sujuu hyvin, ensimmäisen pennun paino ylitti tänään 500g, joten sellaisia normaalin kokoisia ipanoita ovat. Vaavit syö ja nukkuu - ihan niinkuin pitääkin.

Ja tässä naamakuva, kuonon mallia on useammanlaista - hauska nähdä, mitä ne on sitten, kun korvat nousee ylös ja ilmeen näkee paremmin. Oikealla oleva poika lienee eniten isänsä tyyppiä...

Ylämummoon

2011-12-27T11:40:00.004+02:00

Nonniin, pitkästä aikaa vähän kiekkoakin. Taas pelataan kullasta ja kunniasta ison veden takana ja edelleen on vuoden 2006 nuorten pronssimitali voimissaan - jonka toi kotiin muun muassa eräs T.Laakso. Jospa Granlundit & kumppanit pistää nyt paremmaksi, odotukset on ainakin kovat. Niin ne oli meilläkin tämän kauden alussa, mutta farmiinhan sitten meidän poikakin vaan komennettiin. Saa nähdä, missä sitten ens kaudella pelaa, josko vaikka olis kerrankin Joulun kotona!
Niin, se ylämummo on tässä. Teemulla on mennyt ihan hyvin Milwaukeessa, peli ja piste -tahtia, ei huono ollenkaan. Onhan noita kiva katsella.... näin mammalomalla varsinkin. Työniloa ahertajille!

Tapaninkuulumisia

2011-12-26T17:41:00.014+02:00

Meidän neliapila
Myrsky salamointeineen on sitten koettu, onneksi vain naapurin pihassa kaatui puita. Meille riitti, kun isäntä kaatui liukkaissa piharappusissa ja joutui tänään käymään Peijaksessa kipeää olkapäätä näyttämässä.
Jouluyö oli juhlayö, sekin isännälle: Simo herätti sen yöllä eivätkä ehtineet ulos - vanhan ukon iltaruoat levis oksennuksena matoille ja niitä sitten kuulema rikkasihvelillä piti lapata pois. Minä vaan nukuin onnellisena pentuhuoneessa!
Jonne kuuluu ihan hyvää, lapset kasvaa ja mamma hoivaa.

Pennut on muuten saaneet viralliset nimensäkin: ensimmäisenä syntynyt sydänniskapoika on Heartbeat, totta kai. Toinen poika, se uljas "valkoinen" on Braveheart. Tytöt ovat Heart of Joy ja Jar of Hearts; en vielä ole päättänyt, kumpi on kumpi.

Joulutoivotukset !

2011-12-23T08:35:00.006+02:00

Meillä aletaan hiljentyä nyt Joulun viettoon, parhaat lahjat on pentulaatikossa. Kinkku on menossa uuniin, lohi odottaa suolausta ja kylmäsavustusta - asiat on mallillaan. Toivotan kaikille ystävillemme oikein Rauhallista Joulua!
Niin muuten, tänä vuonna lähetin joulutervehdyksiä vähemmän kuin aiemmin ja päätin tukea korttirahoilla SOS-lapsikylää. Mun äidille oli lapsikylätoiminta lähellä sydäntä ja kun tämä on nyt ensimmäinen Joulu ilman äitiä niin näin tällä kertaa.....
Tuolla kuvalla muistamme myös toista äitiä eli meidän isännän äitiä. Joulupukkikoristeen saimme häneltä meidän ensimmäisenä yhteisenä Jouluna vuonna 1983 ja tuo pukki toivottavasti viettää meillä vielä monta monta Joulua! Elämä on myös muistoja, Joulu varsinkin.

Vielä aatonaaton iloksi ihana kuva meidän pentujen Joona-sedästä eli Peetun veljestä. Se on eniten Mandi-äidin näköinen, kauniit tummat silmät eikä liikaa niitä poskia, joita veljiltä löytyy. KIITOS kuvasta Merja ja Iloista Joulua koko perheelle !

Tässä he ovat

2011-12-22T16:54:00.022+02:00

Neljä Sydänvauvaa (yksi niistä on tietenkin Heartbeat) ja ihan kuin yhdellä niistä jopa olisi sydänmerkki niskassa. Kaksi tyttöä ja kaksi poikaa - ihan niinkuin arvelinkin sillä meidän ajoituksella ja yhden pysähdyksen taktiikalla :-) Harmi vaan, kun varauksia olisi enemmän kuin pentuja (tai miten lopulliset varaukset ja sukupuolet nyt meneekään), mutta onneksi muualta on saatavilla, kukaan ei varmaan jää ilman.

Toisella urospennulla on hieman erikoisempi väri, kuin viivottimella vedetty valkoinen alue. Liekö aussipuolen tekosia, siellähän joissain linjoissa kulkee hurjiakin valkoisia värityksiä. Kaunis pentu se on joka tapauksessa....
Tämä synnytys taas osoitti sen, että luontoäiti tekee mitä tahtoo. Viisaat sanovat, että synnytys alkaa, kun nartun lämpö laskee alle 37 ja lähtee siitä sitten nousuun kohti normaalia. No, eipä meillä, lämmöt laski 36:een ja nousi ylös eikä mitään tapahtunut. Parin päivän päästä alkoi uusi lasku ja nousu ja sen tulokset on nyt sitten laatikossa. Reippaita penneleitä ovat, painot 235-238g kolmella ja pienin tyttö 222g - ihan kelpokokoisia. Kaikkea hyvää pienille joulutontuille ja Hetalle ja Peetulle kiitos !

Ihanaiset neidot, vasemmanpuoleinen on mun suosikki, näyttää ihan Mandi-mummoltaan.....

Peukut pystyyn!

2011-12-20T16:42:00.005+02:00

No niin, kuten vähän arvelin - meidän pupsit taitaa olla tuloillaan ajoissa .... nyt ei voi muuta kuin toivoa, että kaikki sujuu niinkuin pitääkin! Huomenna lisää kuulumisia, toivottavasti hyviä sellaisia.

Odotuksen aikaa

2011-12-18T20:20:00.009+02:00

Odottava äiti se siinä kököttää ajatuksissaan, ollaan jo vaiheessa, jossa narttu ikäänkuin kääntyy sisäänpäin ja kuuntelee, mitä ihmettä on tapahtumassa. Vähän levoton on ollut tämä päivä; veikkaan, että pennut on maailmassa viikon puolessavälissä viimeistään. Maitokin on jo noussut nisiin - joten jännä nyt sitten odotella, mitä tuleman pitää.....

Tia-ystävä ja Hetan isukin omistaja piipahti (kiitos kauniista kukasta!) - ja Peetu-kaikkien-kaveri omi Tian kokonaan. Peetu se on kyllä sulattanut kaikkien vierailijoitten sydämet, olen siitä vähän ylpeäkin..... Ja toki Hetastakin: vaikka se on tavallaan vieraissa ympyröissä, niin se ottaa kyllä kaikki vastaan hurjilla hännänheilutuksilla. Nythän meille ei enää vieraita tulekaan, vaan me pyhitetään loppupäivät rauhalliselle lenkkeilylle ja oleilulle oman porukan kesken.

Bertta ja sisarukset 11 v. !!

2011-12-15T17:19:00.002+02:00

Huimaa !!! Oikeesti ihan uskomatonta, miten tässä aika rientää niin, ettei perässä pysy. Bertta ja pentuesisaruksensa eli meidän T-pentue syntyi 11 vuotta sitten. Sydämelliset onnittelut Bertalle, Taralle ja Kallelle, Kitty-sisko on jo Pilvipuutarhassa ja Nalle-veljestä en harmikseni tiedä yhtikäs mitään. Sehän pisti aikoinaan Järvenpään liikenteenohjauksen sikinsokin karkailemalla jatkuvasti piha-aidan alta, mulla meni herne nenään omistajan kanssa (vai päinvastoin) enkä nyt tiedä, minne korpeen koiruus oikein muutti. Onneks tuollaisia huonoja kemioita ei osu juurkaan kohdalle..... tuo tapaus kyllä opetti paljon, muun muassa kodin valitsemisesta vilkkaalle basenjille. Mutta siis, onnea koko köörille!

Iskä ja koissit

2011-12-13T20:35:00.002+02:00

Iskä kun tulee kotiin niin suosio on taattu. Välillä se yrittää sanoa, että te ootte äidin koiria, menkää sille - eipä ne vaan hevillä rapsutuspaikasta luovu. Onneksi ovat sovussa, mustasukkaisuusdraamatkin olis kyllä ihan mahdollisia.
Tuossa siis meidän pojat ja tuleva äitikoira, masu ei ole suuren suuri. Olen katsellut Facebookissa jättikokoisia mahakuvia, joista ei suinkaan kaikista ole syntynyt jättikokoisia pentueita. Oman kokemuksen mukaan nartun "mahan" koko ei paljoa kerro, lihaskunto voi olla huono, kudokset löystyneet, nestettä voi olla paljon, pennut voi olla isoja ja narttukin voi olla vain ylisyötetty. Jos nyt Hetan mahasta jotain voi päätellä niin toisessa kohdunsarvessa on enemmän pentuja kuin toisessa. Loppu paljastuu sitten reilun viikon päästä.... Kun nyt vaan kaikki sujuis hyvin loppuun saakka, koskaanhan ei voi olla varma.

Hetan sisko

2011-12-12T19:22:00.002+02:00

Ninni-siskosta ja sen kavereista muutama ihana kuva tuolla Emman blogissa!

Viikonlopun iloja

2011-12-11T21:49:00.005+02:00

Ife (etualalla), Moto ja Peppi, kaksi jälkimmäistä meidän vuoden 2008 pentueesta ja Ife on vuosikertaa 2006, pentuja odottavan Hetan veli
Numero 1: mikä onkaan kasvattajalle ihanampaa kuin ilosta villinä hyörivät kasvatit, jälleennäkemisen riemu on ihan uskomatonta! Käväisin tapaamassa Ifeä, Motoa ja Peppiä ja varsinkin Ife (Sh. Ace of Spades) on kyllä kuin ihmisen mieli, niin rakastettava, ettei mitään rajaa. Ife ja Moto asuu samassa perheessä ja ne on kyllä tottelevaisia, maahanmenot ja ryömimisetkin on hanskassa, hienoa!
Numero 2: tänään oli aamusella aikaa istuskella Hetan vieressä ja rapsutella masua kaikessa rauhassa ja ekan kerran tunsin pentujen liikkeet! Vuorokausia on 50, joten hyvällä mallilla on asiat, liekö jokunen poika masussa, kun potkut oli niin reippaat? Saisi olla....
Ja numero 3: keittiöremppa on melkein valmis! Tiedä sitten, milloin puuttuvat laatikostojen etulevyt tulee, milloin tiskikaappi on tilauksen mukainen ja milloin asentajan rikkoma pöytälevy vaihdetaan - mutta kaikki kumminkin toimii. Ja se on paljon se! Hyvillä mielin siis huomiseen ja viimeiseen työviikkoon ennen "mammalomaa"!

Jengi perintökuteissa

2011-12-10T10:58:00.004+02:00

En juurikaan tykkää koirien pukemisesta; jotenkin vaan tuntuu siltä, että eläin on tarkoitettu kulkemaan säässä kuin säässä omine karvoineen. Mutta basut nyt on välillä hienohelmoja, odottavat äidit tietenkin eniten. Kuvassa porukka lähdössä kaatosateeseen aamulenkille, pojilla on Rudin (Sh. Rags To Riches) jäämistöstä paidat ohuen sademanttelin alle, tuuli on tänään aika kova. Hetalla on Hynysen Eijalta saatu vanhan Elsan Marimekkohaalari; vähän iso Hetalle, mutta äitiysvaatteeksi oikein passeli. Kiitos Eija!
Jotkuthan sitten pukee koiransa tossuihin ja haalareihin ja pipoihin ja ties mihin - no, valinnanvapaus kuuluu kaikille. Mulle - tai siis mun koirille - riittää manttelit...
Tässä nyt sitten pikku punahilkka, meidän R-pentueen tyttönen Rigoletta. Emäntä tykkäs pukea, oli Burberryä ja jos jotakin. No, kuten sanottu, jokainen tyylillään, mä en edes kehtais kulkea kadulla tollain puetun koiran kanssa...

Koiran ruokintapaikka?

2011-12-08T21:20:00.009+02:00

Niin, kuinka tässä huushollissa koiria oikein pidetään, hyvin vai huonosti? Raukat joutuu syömäänkin vessassa, kun muualle ei oikein mahdu. Onneksi ovat sovussa, kukaan ei mene toisen kupille ennenkuin tehdään yhteinen kierros ja nuollaan vuorotellen tyhjät kupit putipuhtaiksi. Jälkiruoaksi on omenaa, se sentään tarjoillaan sohvalla. Heta ei ole omenakoiria, ihme ja kumma, että on jotain, mikä ei sille kelpaa..... Tommin kaveri sekin on, vaikka joskus katsoo "isoa tummaa" vähän ihmetellen.

Eräät ottaa rennosti

2011-12-07T20:45:00.005+02:00

Sohvaperunat loikoilee, Hetakin - silloin, kun ei ole etsimässä jotain suuhun pantavaa. Se on oikea imuri, kaikki purtava kelpaa ja remontin keskellä täältä kyllä löytyy jos jotain. Vähän hirvittää, ettei itse vaan ole unohtanut kerätä pois sellasta, mikä voisi olla vaarallista koirille...
Meikäläinen ei ota rennosti, pinna alkaa kiristyä tän remontin takia, kun valmista ei tule. Kahden päivän kaappien asennuksesta uhkaa tulla kahden viikon projekti ja elo sekamelskassa ei oikein maistu. Alakerran pentuhuonekin on täynnä pahvilaatikoita, onneks pentujen tuloon on sentään vielä parisen viikkoa aikaa.

Synttärionnea Kortit !

2011-12-04T10:01:00.002+02:00

4.12.2006 näki päivänvalon meidän pelikorttipentue eli Ife, Jack, Reyrey, Heta, Ninni ja Saaga. Pentue tosiaan syntyi keskellä päivää, liekö päivänvalo ollut silloin yhtä kateissa kuin tänään, en muista. Mutta joka tapauksessa, lämpimästi onnea noille "kuutosille" eli Jackille Saksaan, Hetalle vauvamasuineen meidän sohvalle ja muille tänne pk-seudulle. Kaikkea hyvää tuleville vuosille !

Hohhoijaa....

2011-11-29T08:55:00.016+02:00

Vega Hangosta laittoi hauskan kuvan, tuleva Peetu-iskä siinä näyttää aika ryytyneeltä lapsenvahdin hommiinsa. Pennut on meidän 2008 syntyneitä nappuloita. Peetu onkin noin yleensä ottaen tollanen ragdoll-tyyppi, ottaa rennosti ja saattaa jäädä makoilemaan sohvan selkänojalta vaikka pää alaspäin.....

Muuten tää onkin yhtä hohhoijaata, tänään vapaapäivällä päivystämässä keittiöasentajia - ja tottakai jo eilen alkoi asiat mennä mönkään: vääränkokoiset pöytälevyt tulleet tehtaalta, liesituulettimen asentaminen vaatii seinään isoa reikää ja uusia sähkötöitä, vetimiä ei nyt sitten ollutkaan toivotunlaisia, kodinkoneista ei tietoa. Saa nähdä, milloin tästä kaaoksesta selvitään. Mutta ei auta kuin odottaa.

Heta-mamma on tulossa tänne perjantaina, kiva ! Nartun odotusajan viimeiset viikot on mukavia, kun saa seurata masun kasvamista ja alkaa tunnustella pennun liikkeitä. Me päätettiin olla varovaisia, Hetan kotikamut eli nahkacolliet menee Messariin viikonloppuna ja siellähän on aina liikkeellä sekä kennelyskää että parvoa - ollaan varovaisia ! Yhtään ei huvittaisi lääkitä kantavaa narttua ja pelätä, että jotain ikävää tapahtuu. Nää pennut on tärkeitä, mahdollisesti molempien vanhempiensa ainoita - joten niitä vaalitaan extrahuolella.

Vielä muutama kuva tuleviin pentuihin liittyen: alla pentujen Hugo-vaari (Hetan isä siis).... ja isukki Peetu (ei tämän talven kuva) Jaa miksikö ? Ihailen valkokaulusherroja, siis näiden kahden kaverin väritystä ja tietenkin toivon jälkikasvulle samanmoisia.... jos nyt muuta uskaltaa (ja on tarvis) toivoa kuin terveitä pentusia !

Remppaa

2011-11-24T22:12:00.006+02:00

Niinkuin ei kesämökin rakentaminen riittäis - nyt meillä ollaan kotona remontin kourissa, keittiö pannaan uusiksi. Osa vanhoista kamoista muuttaa maalle, kelpaavat sinne hyvin. Mutta kaapistojen purkamisessa on ollut souvi ja tavaraa on ympäri huushollia. Ens viikolla saadaan uudet varusteet paikoilleen ja sen jälkeen sitten onkin etsiminen; missä on se ja tämä ja tuo tärkeä kapistus. No, eipä tule vapaa-ajan ongelmia ! Koissit on vähän ihmeissään, basuille varsinkin epäjärjestys tuntuu olevan ihmetyksen aihe. Ja Peetu auttaa siivoamisessa, se syö kaikki pikkutikut, lastulevyn palaset jne. Isin pikku apulainen!

Hetan Fanconitulos

2011-11-23T17:58:00.004+02:00

Oli odotetunlainen eli tulevat pennut on nyt sitten geneettisesti terveitä Fanconin syndrooman suhteen. Siis kun isä ja äiti molemmat on geenitestattu terveiksi. Tosi kiva, eipä tarvitse epäillä mitään (kummasti ne aiemmat markkeritestin tulokset on muuttuneet geenitestissä !) - eikä testailla jälkikasvua.Ja tässä nuoripari Heta & Peetu, helmikuussa tänä vuonna. Kait se niiden "naimisiinmeno" on ollut tähtiin kirjotettu, aina ne on olleet kuin paita ja peppu!

Hyvällä mallilla

2011-11-20T15:43:00.004+02:00

Kävin Hetaa katsomassa ja toki tuolla masussa kasvaa pieniä "karvanopanpoikasia", ei epäilystäkään. 29 vrk menossa, joten kaikki näyttää olevan ihan mallillaan. Heta myös eläinlääkäritarkastettiin "päästä varpaisiin ja siltä väliltä" perjantaina vakuutusyhtiötä varten ultran yhteydessä eikä huomautettavaa löytynyt. Hienoa!

Filminpätkä

2011-11-19T10:35:00.003+02:00

Tuulahdus menneisyydestä! Ja oikealta valikosta löytyy lisää. Pian on tuollaisia "villikoiralaumoja" yhdellä jos toisella kasvattajalla, sääli vaan, kun tämä leuto talvi ei taida jatkua ikuisesti. Kevät- ja kesäpennut olis niin ihania, saisivat viipeltää luonnossa eikä sisätiloissa.

Koiran stressi - ja odotusta

2011-11-18T12:30:00.015+02:00

Erinomainen pieni juttu koiran stressistä, kannattaa lukea. Daisy-staffi kun lennähti mutkien kautta ison veden taakse niin nyt se alkoi hitusen oireilla ja tuossa artikkelissa taitaa olla syykin siihen. Pitkä lento välilaskuineen, ilman isäntää matkassa, välillä meluisilla lentokentillä, boksiin teljettynä, oudoissa hajuissa hotellissa, vieraat ronkkimassa eläinlääkärintarkastuksen yhteydessä, uudessa kodissa taas uudet hajut - enpä ollenkaan ihmettele, jos jotain stressiin ja sen laukeamiseen viittaavaa tuleekin esille. Aika parantaa, niin uskotaan.
Mutta kannattaa miettiä, voiko omistaja tai kotiväki joskus jopa omilla toimillaankin aiheuttaa koiralle stressiä. Se ei varmaankaan ole mahdotonta....

Ja niin, Heta ja Peetu saa nyt sitten niitä joulutonttuja, ainakin ultran mukaan. Onpa hauskaa, muutaman vuoden tauon jälkeen taas pennuntuoksua. Eipä sitä joululahjoja muita tarvitsekaan. Ja pentueelle valitun nimiteeman mukaan me ollaan sydämen asialla...

Ihan tuollaista kasaa ei ehkä ole tulossa; tuossa kuva joulukuulta 2006 ja päällimmäisenä taitaa olla suu auki itse tuleva mami eli Heta.

Onnea Titus !

2011-11-17T07:19:00.003+02:00

ONNEA meidän komealle mustalle pojalle, 5 vuotta tuli täyteen eilen. Toivottavasti oli hienot tarjoilut, paljon terveisiä sinne Kuopioon tai Polvijärvelle, missä nyt tällä hetkellä majailettekaan.

Kuvassa Titus juuri Suomeen tullessa, "vaihdokkaansa" Jackin kanssa, joka puolestaan lähti Saksaan Mutabaruga-Noelin kanssa. Jack on meidän Hetan pentueveli ja Heta taas on menossa pentu-ultraan huomenna - jospa saadaan iloisia uutisia sieltä suunnalta? Kaikenlaista on meille viime aikoina tapahtunut ja hyvät uutiset olis tervetulleita.

Koiran matka

2011-11-16T06:32:00.006+02:00

Elämä se ei aina ole kuin tanssia vaan. Teemun staffityttö Daisy lähti aikaisin toissa-aamuna emäntänsä kanssa jenkkeihin ja kaiken piti sujua yhtä hienosti kuin ennenkin. Mutta ei, tällä kertaa Lufthansa oli kadottanut koiran "koneelta" ja sekä Vantaalla että Frankfurtissa oli ongelmia. Mutta ne jotenkin selvis, suurin häslinki oli sitten Chigacossa, jossa lentoyhtiö päätti juuri ennen lähtöä vaihtaa konetta eikä pieneen koneeseen otettu koiraa. Emännän kielitaito joutui kyllä nyt testiin ja isäntä, leikkauksesta toipumassa, oli huolesta soikeena satojen kilometrien päässä Nashvillessä. Ja meikä täällä sitten yöunet menettäneenä, totta kai kaikki tapahtuu siellä aina meidän yöaikaan. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, nyt on pieni perhe taas koossa, vaikka matkustamiseen meni rutkasti ylimääräistä aikaa. Jenkeissä tuo lentoliikenne on aikamoista, paljon lentoja ja kaikki yhtiöt ei ota koiria eikä kaikkiin konetyyppeihin saa ottaa koiria. Onneks lentoyhtiö hyvitti matkan viiveet ilmaisella majotuksella ja koiralle järjestettiin ruokaakin. Mutta olihan kokemus ja täällä päässä sitä on aika voimaton, kun ei kykene mitenkään auttamaan - paitsi hokemaan, että kyllä asiat järjestyy. Varmaan tällä hetkellä kaikki on väsyneitä, mutta onnellisia, minä ainakin.

Seuraavat synttärilapset

2011-11-15T06:20:00.007+02:00

Tänään täyttää meidän "lintulapset" 3 vuotta, isot onnittelut Kipille, Motolle, Pepille ja Iinekselle!

Juhlapoika

2011-11-13T13:22:00.004+02:00

Klikkaa kuvaa niin näet sen suurempana. Miki se siinä juhlii, ilmapallot on puhallettu, pöydällä on pojan ikioma kuvakirja ja "kakussa" on koristeet just niinkuin pitää. Aivan mahtavaa Laura & Tuomas, kyllä on Miksulla loisto-olot!! Suurkiitos teille, tuntuu niin hyvältä, kun näkee ja tietää, että kasvatista pidetään niin hyvä huoli! Enkä toki nyt tarkoita noita juhlia, vaan ihan tavallista arkeakin....

Syntymäpäivää!

2011-11-12T08:39:00.003+02:00

Kolme muskettisoturia eli meidän Ilopojat Joona, Miki ja Peetu täyttää tänään 4 vuotta. Lämpimät onnittelut pojille ja terveiset Mandi-äidille ja Jojo-isukille myös, hienot lapset saitte aikaan!

Pesäkoira

2011-11-09T07:27:00.006+02:00

Miki (Lovejoy) se sai uuden pesän itselleen ja onpas hieno!! Pitää hankkia meidänkin ukolle, se rakastaa - niinkuin basut yleensäkin - käpertyä jonnekin pieneen koloon tai nurkkaan; tyynyjen väliin, ihan minne vaan lämpimään.Peetu-veljensä taas yleensä kuopii peitteitä niin kauan, että pääsee niiden alle kokonaan. Välillä sentään näköjään tarvitsee happeakin. Hauskoja tyyppejä!

Basenjiäiditkin on aikamoisia pesäkoiria ja siitä aasinsilta odottaviin narttuihin. En tiedä, kuinka monta kertaa ihmiset narttujaan astuttaa, mutta netissä on näkynyt kuvia ihan jättimäisista äitikoirista, jo tiineyden alkuvaiheessa. Ehkäpä ne on vaan hedelmällistä sukua. Mutta vähän sääliksi käy koiruja, ei voi mitään - ja pitää vaan toivoa, että paikat kestää ja synnytykset sujuu ongelmitta. Onneksi basenji on yleensä helppo synnyttäjä, oli pentuja sitten vain muutama tai vaikka kahdeksan. Kohdunrepeämisia sun muita ongelmia ei juuri meidän rodussa esiinny ja kohtuun kuolleita pentujakin on harvoin.

Meidän suunnalta ei ole toistaiseksi mitään raskausuutisia ja jos Heta on kantava niin mulle kyllä riittäisi se perinteinen noin 4 nassikkaa - jonka yleensä saa "yhden pysähdyksen taktiikalla". Odotellaan viikon päästä uutisia kaikessa rauhassa.

Huutava koira

2011-11-06T22:03:00.008+02:00

Ja nyt en tarkoita tuota nuorempaa uroksenpentelettä, joka itkee nartunkaihoa. Viikonloppu maalla oli muuten ihanan rauhallinen: ei narttuja, ei itkua. Mutta, tuo vanha ukko se menee hullummaksi vaan koko ajan. Kun ei moneen viikkoon ole ollut automatkalla niin nyt se sitten jaksoi huutaa niin mennessä kuin tullessakin, autossa siis - sopii arvata, käykö hermon päälle?
Maalla se vaelteli päättömästi ympäri tonttia, sen pitää nähdä mut koko ajan ja menee ihan paniikkiin, jos ei tiedä, missä äiti on. Löysin netistä tällaisen kiinnostavan sivuston, nimi Dr. Mouse hauskasti matkien erästä tv-tohtoria. Kurkkaa tästä, ihanhan tuolla kirjotetaan niinkuin meidän Simpasta. Voi sitä hömelöä..... Tuolta sivustolta löytyy muuten paljon hyvää tietoa eläinten hoidosta, vaikka - tai juurikin siksi että - sivuston tuottaa lääkefirma.

Ja nyt sitten osui silmiini toinen juttu, Katiskasta. Mietin ensin, onko toi vitsi, jossa naureskellaan luontaistuotteisiin luottavien hyväuskoisuudelle - mutta kun olen lukenut noista aminohapoista ym. muualtakin, niin taidanpa uskoa. Tryptofaania mulla onkin ennestään, ihan omaan käyttöön. Tässä siis vinkkiä itse kullekin ja miten en olekaan tullut ajatelleeksi, että eroahdistusvanhus-Simolle voisi tuota "tryptoakin" kokeilla? No, ainahan tässä viisastuu. Elämä on yhtä oppimista, tai ainakin kokeilemista. Katiskan kaupassa näyttää muuten tarjolla kaikenlaista; harmi kylläkin, ettei melatoniinia saa enää ostaa vapaasti, se on nykyisin luokiteltu lääkkeeksi. Mutta esim tyrosiini näyttää mielenkiintoiselta, pistäisköhän se tän tädin ajatukset ainakin työpaikalla johonkin oordninkiin? Samalla sais tuo ukkokoirakin vähän boosteria orpoon oloonsa.

Mikin haplot

2011-11-03T13:02:00.009+02:00

Mystinen otsikko, aiheestahan ollaan aiemmin paljonkin kirjoiteltu ja tässä vielä sitä virallista tietoa ja tutkimusta:
Basenjeillahan rotukohtainen laajempi kartoitus on vasta aluillaan, joitain yksittäisiä koiria on nyt testattu. Meidän Heta, Peetu ja Miki niiden joukossa. Riskihaplotyyppejä päästään määrittelemään vasta paljon myöhemmin, mutta tässä eräs kiinnostava tutkimustulos riiseneistä.

Eli siis: kun Peetu on samaperintäinen niin Mikipä ei olekaan. Sen haplotyypit on nämä:
DRB 05901/09801
DQA 00101/00402
DQB 00802/05402
ja vertailun vuoksi siis vielä veljensä:
DRB 05901/05901
DQA 00101/00101
DQB 00802/00802

Pentueessa oli vain kolme poikaa, joten on aika mielenkiintoista, että eri tyypit osui sitten kohdalle. Mitä tuolla tiedolla sitten konkreettisesti tehdään, sen näyttää aika. Viisasta ei ole yhdistää kahta tyystin samanlaista yksilöä, päinvastoin - hyötyä on siis tulevien pentueiden suunnittelussa.
Mutta sisältyykö noihin haplotyyppeihin joku riski, sitä emme vielä tiedä. Emmekä tietenkään sitäkään, löytyykö jostain puolestaan suojahaplotyyppi, joka oletettavasti estää koiraa sairastumassa. Tulevat sukupolvet ja tutkimuksen edistyminen sen näyttävät.

Kuopion pojat

2011-11-02T20:42:00.014+02:00

Mun piti kirjoittaa aiheesta suoraa puhetta ja koiramaailman totuudentorvet - erään basenjifoorumilla esillä olleen kirjotuksen johdosta - mutta enpä sittenkään viitsi. Mitä enemmän p-aa tonkii, sen enemmän se haisee. Vanha sanonta ja olenpa nyt rääpimättä aihetta, ettei loka lennä enempää.

Siispä, yllä kuvassa Pessi eli AB Push The Envelope. Kivassa kunnossa Pessi kyllä on, karva on hieno ja koissi on lyhytselkäinen, sopivan raajakas + oikean kokoinen. Ja onhan siitä jo tulossa 4-vuotiaana vaarikin, Suntribe-kasvattaja Ruotsissa on astuttanut Khanis-narttunsa Pessin Fjord-pojalla. Onnea vaan sinne ja kauniita & terveitä lapsosia. Ja tässä Pessi meidän lasten palelevaisen oloisen Jojo-isukin kanssa, Jojostakin on tulossa vaari, tai ainakin niin toivon. Jojo täyttää muutaman viikon päästä 7 v. - onnea etukäteen! Ja kiitos kuvista Inka ja turvallista elämysmatkaa, minne ikinä tiesi sieltä Katmandusta viekin.

Koiranpentua harkitsevalle ja silmäsairauksista

2011-10-26T20:01:00.014+03:00

Tässä rankan työviikon keskellä ja muutamille pennunkyselijöille asioita selvitellessä linkki Koiranhankintaoppaaseen, yhteen monista. Harkitkaa ihmiset rauhassa omaa ajankäyttöänne, perheenne koirahalukkuutta ja ehdottomasti myös kiinnostusta aitoon johtajuuteen. Koira kuin koira on omanlaisensa perheenjäsen ja pieni chihu voi olla yhtä haastava (tai haastavampikin) kuin jokin isompi rotu. Basenji taas on ovela jallittaja ja jos sen isäntä tai emäntä ei ole johdonmukainen pomo, vaikeuksia voi olla edessä. Surullisia juttuja saa lukea siitä, miten koirista luovutaan "vaikean luonteen takia" tai ne viedään suoraan piikille - ja kuinka usein kyseessä onkaan ongelmat siellä taluttimen kaksjalkaisen päässä.... Tässä tämänpäiväinen uutinen, huolestuttavaa!

Ja vielä: hyödyntäkää KoiraNettiä eli Kennelliiton jalostustietokantaa (basenji kuuluu siis FCI:n ryhmään 5 ja haun voi suorittaa koiran nimellä) ja tutkikaa koirien ja niiden vanhempien terveystietoja ja mahdollisesti myös näyttelytuloksia. Näyttelykoiran meriitit on oma lukunsa ja useasti kiinni omistajan harrastusinnosta ja lompakon paksuudesta - mutta näyttelytuloksista saa myös vinkkejä. Kaikki tulokset eivät aina ole niitä tavallisia serttejä, ERInomaisia tai Erittäin Hyviä - poikkeavista maininnoista kannattaa keskustella mielenkiinnon kohteena olevan yhdistelmän kasvattajan kanssa. Kuten toki kaikista muistakin tärkeistä asioista.

Eipä muuta kuin *huolellista harkinta-aikaa* ja iloista odotusta!

Ja niin, koirien silmäsairauksista on kattava artikkeli tässä. Kannattaa tutustua, basenjeilla esiintyy yleisesti eriasteista PPM:ää sekä satunnaisesti ylimääräisiä ripsiä (distichiasis) sekä sairautta nimeltä PHTVL. Koirien tutkimustuloksia löytyy tuolta KoiraNetistä ja myös kasvattajien kotisivuilta.

Joulutonttuja tilattu

2011-10-22T20:51:00.006+03:00

Vonkamies ja kuningatar vähän ennen.....
No niin, tontut on nyt tilauksessa ja päivitin pentuesuunnitelmatkin. Jäämme vaan nyt odottelemaan, itävätkö pennunsiemenet ja tuleeko niitä jouluiloja..... Suurkiitos Hetan Heidi-emännälle kaikesta avusta, taudin iskettyä ei ilman avuliasta ystävää olis tainnut hommasta tulla mitään!

Kesämuisto

2011-10-22T08:24:00.002+03:00

Rauman tytöt Mina ja Mandi parvekevahteina. Pikku-Mandikin sirosti tassut ristissä kuten aina ja niin simpseenä - harmi, etten osaa kuvankäsittelyä sen vertaa, että olisin tuon skannatun kuvan värit saanut kohilleen.
Terveiset siis Raumalle ja lokoisaa talven odotusta. Meillä odotellaan yhtä sun toista, stressi hiipii päälle jo maanantaisesta töihinmenostakin. Kolme viikkoa kotosalla ja monenmoista kokemusta mahtuu tähänkin aikaan, en olis uskonut. Mutta eiköhän tämä tästä...

Kerrankin ajoissa pentuesuunnitelmia

2011-10-17T22:13:00.010+03:00

Tässä seuraavan tai sitä seuraavan talven pentueen isä ja äiti: FI MVA Sharaba Lovejoy & C-Quest Jokuba Double Play. Eipä tarvitse sitä tämän enempää mietiskellä. Tietenkin vedän suunnitelman takaisin, jos "taivas putoaa niskaan", mutta siihenhän meillä ei uskota!! This is it!

Tulevan talven yhdistelmäkin on pian naulattu, viikon lopulla ehkä päästään astuttelemaan. Nuoripari? Jos jalostustoimikunta suo eikä joku uljas basenjiritari valkoisella ratsulla karauta sitä ennen paikalle....

Pentupentu

2011-10-14T21:44:00.003+03:00

Siinäpä se, aivan vallottavan olonen Mimi-tyttö, asustelee nykyisin Kylmäkoskella entisessä basenjiperheessä. Jossa on sen verran monta pientä muksua, ettei ainakaan mun mielestä basenji ole sellaiseen sopiva. Eikä tuo perhekään edes basenjia enää harkinnut.
Kun nyt on taas käsillä pian ne ajat, jolloin basunpentuja alkaa syntyä ja kyselyjäkin tulee - niin mä en myy pentua perheeseen, jossa on reippaasti alle kouluikäisiä lapsia. Ellei nyt olisi sellainen perhe, josta edellinen basenji on juur kuollut tms. Lapsen pitää olla siinä iässä, että se ymmärtää, mitä koiralle voi tehdä ja mitä ei - keskivertobasenji ei ole mikään retuutettava nallukka, vaan ihan jotain muuta.
Tuo staffi on kyllä kiinnostava rotu. Ja heitänpä houkuttimeksi hinnan: 1500 euroa per pentu, ei tarvitse edes olla valiovanhempia. Huh !!! Että jospa tolla rahalla jaksais kouluttaa vilperiä terrieriä ja pitää sen kurissa ja nuhteessa. Teetättäis muutaman terveystestin ja etsis sulhon; siinä rodussa kauppa käy ja "maajussikin" saa morsion helpommin kuin basenjeissa. Pitääkin taas miettiä !
Muuten alkaa elämä voittaa, kuume on pois - mutta niin on äänikin. Kävin tänään lekurissa ja puhekieltoa napsahti loppuviikko. Maanantaina uus lääkärikäynti ja lisää saikkua, jos ei kurkunpää ala parantua. Kaikenmoista riesaa sitä onkin.

Henkselit yli

2011-10-12T10:05:00.009+03:00

Sairastelen kotona elämäni ensimmäistä keuhkokuumetta, koirat on ihmeissään kun eivät pääse lenkille. Ja pää on sekaisin - normaalia enemmän :-) - outo eikä mitenkään miellyttävä tunne. Lisäksi ääni on mennyt kokonaan, joten kirjottaminen on ainoa tapa pitää yhteyttä tällä hetkellä.
Ja sekaisin meni suunnitelmat Hetan pentueenkin suhteen, joten edellisen kirjotelman yli saa osittain vetää henkselit. Eikä siitä sen enempää, oli kuitenkin mukava saada kuvia niistä vanhoista tutuista tytöistä eli Pepistä, Lallista ja Fiibistä, nehän on joka tapauksessa Hetan mummo, isomummo ja isoisomummo. Ja äitee tietenkin tuo ihan omanlaisensa basupersoona eli Tinni. Hassunhauska Tinni eli Hanishan Titilayo Sharab, joka muuten oli Best In Show veteraani vinttikoiraliiton erkkarissa jokunen viikko sitten. Onnea vielä Tinnin omistaja-kasvattajalle Hannille!
Heta joka tapauksessa nyt sitten juoksee ja ens viikon loppupuolella taitaa olla tärppipäivät. Minne sen kanssa suunnataan - pian se on pakko päättää. Mihinkään pitkiin matkustamisiin en uskalla sitoutua (entäs jos en heti toivukaan taudista?), joten kovasti varpaillaan tässä nyt joutuu olemaan vähän joka asia kanssa.Aikamoinen rentoregina on Hetakin - äitinsä tyttö. Jostain syystä meillä käyvät nartut on aina kovasti meidän iskän perään ja omat pojat on tottakai sitten mustiksia.

Mitä mielessä ?

2011-10-07T20:21:00.014+03:00

No, viikko taas vierähti, yöt yskiessä - isäntä vihulainen tartutti riesan. Tänään on jo ollut parempi; jos näin vähällä pääsi syysflunssasta niin ei paha. Sairaalassakin tuli piipahdettua ohutneulanäytteessä, ens viikolla saan tulokset.
Hetaneiti se pihtaa juoksunsa alottamisen kanssa, mutta ei se mitään. Onpahan ollut aikaa miettiä tulevaa sulhoa - kun aina tulee joku ihme viritys eteen. Mutta jospa nyt tulevalla viikolla saan julkistettua sulhon nimen....© Virpi Salo
Nuo kaksi daamia liittyy meidän pentuesuunnitelmiin, siinä on Hetan isoäiti ja sen äiti. Eli Hanishan Peppi Peppar ja Bulldobas Nutty Naomi. Naomi eli Lalli on myös toisen sulhoehdokkaan isoäiti (ja toisen isoisoäiti). Kuvassa rouvilla on niin tyypillinen basenjimeno päällä, ettei sitä ihan aina saa edes kuvaan napsastua. Ja nuo daamit ei olekaan enää mitään penneleitä: Peppi täyttää kohta 11 ja Lalli 13 vuotta. Vielä virtaa.... Kiitos Virpi kuvasta!
Lallin äiti Fiibi (Bulldobas Pretty Phoebe) on sekin vielä elossa, hieman seniili kuulema, mutta se suotakoon kohta 15-vuotiaalle. Fiibi kesällä 2011, kuva © Hanni Joronen
Fiibin isukkihan oli sitten meidän Rane - muistoja, muistoja.....Tämä on tuttu kuva, mutta sopii taas tähänkin. Rane (Watzikima's Proud Wiking) ja Teemu, laivalla otettu kuva, kun tultiin pentua hakemasta Norjasta. Ranea ei enää ole ja Teemu on jo aikuinen mies, yrittämässä ammattilaiskiekkoilijan uraa NHL-joukkue Nashvillessä. Kaikenlaisia muistoja siis, aika aikaas kutakin.

Hyvää syntymäpäivää N:t!

2011-10-02T00:02:00.006+03:00

Niin se vaan taas vuosi vierähti ja meidän N-pentue eli Bruno-herra siskoineen Nia, Nika, Nyyti ja Pipsa on tänään jo 9 vuotta. Lämpimästi onnea koko pesueelle ja paljon hyviä vuosia vielä edessä päin, sitä toivotaan !Hangon tyttöä Niaa rapsututtaa, kiitos kuvasta Vega! Hauskasti Nialla on jo harmaata kuonossa - niin me ihmiset kuin koiratkin näytetään ikääntymisen merkkejä jokainen omassa tahdissamme.....

Mukava tapaaminen ja aina vaan odotusta

2011-10-01T09:25:00.007+03:00

Tapaaminen ei liity koiriin mitenkään. Ihmettelin eilen töistä kotiin tullessa, kun kaks daamia seisoo meidän alapihalla ja näpsii talosta kuvia. Mietin, josko haluavat ostaa, onhan tää jossain vaiheessa myyntiin tulossa. Tulivat sitten juttelemaan ja toinen rouvista on syntynyt "meidän pihalla" ja toisen isoäidin isä omisti kaikki maat näillä kulmin joskus 1800-luvun lopulla. Wow, aika hieno historiapläjäys ! Eikä tokikaan toinen tädeistä siis pihalla syntynyt, mutta hänen vanhempansa omisti paikan ennen meitä ja pihatöyräällä oli vanha talo, jossa perhe silloin asui, kun tytär syntyi. Vanha talo purettiin jossain vaiheessa ja meidän pytinki rakennettiin 1970-luvun puolivälissä. Sääli tästä on lähteä, mutta kesämökissä riittää puuhaa, pihatyöt on jääneet kotona vähän syrjään ja talokin on kahdelle vähän liian iso. Mutta katsellaan talven yli ja tehdään vähän remppaakin ensin. Koiraperheelle tää olis muuten ihannepaikka, joten vink vink ;-) Ja kuten kuvasta näkyy, polttopuita olis omiks tarpeiks - sitä täditkin ihasteli. Siis, että onpa jättikokoisia puita!
Ja tässä Miki eli Lovejoy haukottelee tyytyväisenä uuden kodin parvekkeella, liekö tyttöjä ikävä vaiko mitä. Mikin valionarvokin on näköjään vahvistettu, joten viralliset onnittelut Salon suuntaan! Muuten vain tosiaan edelleen odotellaan, Mikin ja Peetun Fanconituloksia, Mikin DLA-tulosta ja Hetan juoksun alkamista. Siinäpä sitä. Lepposaa viikonloppua, kuten aina.

Odottamisen aikaa

2011-09-24T10:13:00.009+03:00

Miten tämä kaikki aika meneekin nyt odottamiseen? Odotin omia terveystuloksia, sainkin eikä mitään hätää - nyt odotan leikkausjonossa pieneen operaatioon. Eräs meistä odottaa tietoa työpaikastaan ja koiramaailmassa odotellaan kuka mitäkin: meillä taas kerran niitä ratkaisevia terveystestituloksia ja suunnitellun pentueen äitikoiran juoksuajan alkamista. Jotkut taas jo odottelee kuumeisesti tietoa siitä, onko astutettu narttu kantavana vai ei - ja eräs entinen kasvatinomistajaperhe odottaa kotiinsa uutta pentua, staffia tällä kertaa. Onnea sinne, staffi onkin eri maata kuin basenji ja ihan uudet seikkailut odottaa....
Ja luonto odottaa talvea, mä nautin syksystä. Ihan paras aika eli ruska ei ole vielä käsillä, mutta kohta. Onko mitään upeampaa kuin syksyn kuulaat päivät ja se aivan mahtava väriloisto, mistä pian saadaan nauttia? Kun nyt vaan noi roimat sadekuurot pysyis poissa! Niin siis aamusella oli pakko lähteä lenkille ja asioillekin, vaikka olis miten tehnyt mieli odottaa auringonpaistetta. Tuusulan urheilukeskuksella on onneksi kivat kävelymaastot ja vesipetokin pääsee elementtiinsä. Ja siis missä vettä, siellä kapteeni Koukku eli meidän Simba-Simo.
Mutta, kauniimpia kelejä ja ensi viikkoa odotellessa - jokohan sitten päästäisiin julkistamaan meille kaavailtu "nuoriparikin". Mukavaa viikonloppua ja uuden viikon alkua itse kullekin.

Viikon varrelta ja viikonloppua

2011-09-16T06:29:00.007+03:00

Niin on basupojalla haikeeta, tyttöjen perään olis jo kova hinku....kuva on tosin keväämmältä, mutta ilmeet on meillä samanmoiset.
Meillä on tosiaan alkaneet astumisleikitkin, vanha Simo astuu Peetua, joka yrittää vaan päästä karkuun. Ja Peetu istuu pehmolelu suussa itkien välillä hiljaa - sellaista se on poikienkin juoksuaika. Aloitin Peetulle Neurobion Forte -kuurin, B-vitamiinia siis, ja tuntuu siltä, että se alkaa rauhottaa levotonta poitsua.

Hetan juoksua odotellaan alkavaksi loppukuusta, eiköhän se taas toimi kuin kello eli alottelee samoihin aikoihin kuin ennenkin. Uroskuviot alkaa hissukseen olla mietittynä, mutta viimeisiä kilpparitestituloksia odotellaan ennen lopullisen päätöksen tekemistä.
Kilpparitesteistä vielä: meidän Pessihän on saanut kaksi kertaa TgAA-tuloksen, joka ei pistä huutamaan hurraata. Viime vuonna positiivinen ja tänä vuonna harmaalla. Ihan ensimmäinen tulos oli negatiivinen. Tulospaperissa luki tällä kertaa näin: "tulos tarkistettu Specific Binding TgAA-testillä, tulos 5 %. Viitealue <10 % neg. 10-25% rajatapaus ja >25 % positiivinen". No, minä ei tuosta juurikaan ymmärtänyt, yritin etsiä netistä ja kun en löytänyt vastausta, annoin olla. Eilen sitten meidän yhdistyksen jalostustoimikunnan sihteerin kanssa jutellessa ilmeni, että tuo SB-tulos onkin se *oikea* - sillä suljetaan väärät pois - eli Pessi onkin TgAA-negatiivinen! Eli, kannattaa aina teetättää koirallaan koko paneeli vasta-ainetesteineen, näyte tutkitaan Michiganissa ja jos TgAA-tulos ei ole normaali, siellä tehdään automaattisesti tuo Binding-testi.

Mutta, viikonloppu on edessä, lähdetään maalle savupiipun asennukseen. Toiset menee Tampereelle vinttikoirien erikoisnäyttelyyn, onnea sinne !! Ja meidän nuoremmalla 2-jalkaisella kasvatilla alkaa tosikoitokset, training camp ja sitten harkkapelit, ensin on kaksi pelia Floridassa sikäläistä Panthersia vastaan. Peukut pystyyn, että kaikki lähtee sujumaan toiveitten ja odotusten mukaan....Komea Pessi, AB Push The Envelope. Mielenkiintoista katsoa muutaman vuoden päästä, olisiko siitä vielä jalostusurokseksikin. Ruotsissahan sillä ehti olla yhdet pennut, Suntribe-kasvattajalla on Pessin komea trikoloripoika Fjord ja Venäjällä asustelee trikkityttö Silverbrook - kummatkin menestyneet ihan kivasti näyttelyissäkin. Toivotan niillekin terveyttä ja pitkää ikää!

Koirien suuhygieniasta

2011-09-11T08:07:00.007+03:00

Tässä lukemista, pakko taas muistutella itseä ja muita. Katsoin eilen Peetun suuhun ja vaikka miten syö Pedigreen mukamas hammashuoltoon tarkotettua tikkuja, hampaat pitää näköjään käydä puhdistuttamassa. Ja ryhdistäytyä taas muutenkin, hampaiden pinnalle kertyvä plakki voi aiheuttaa suutulehduksen ja on sitten todella kipeä, koira ei pysty syömään kunnolla ja suu haisee kompostille. Suutulehdus muuten voi aiheuttaa samanlaisia merkkejä suun limakalvolle kuin eosinofiilinen granuloomakin - joten kannattaa pitää basenjin suun perushygieniasta huoli ja jos oireita ilmenee, käydä näyttämässä eläinlääkärille, jotta oikea diagnoosi saadaan ja hoito sen mukaan.
Ruotsin basenjikerhon sivuilla on kerrottu kroonisesta suuontelotulehduksesta, meidän yhdistyksen sivuilla sitä ei mainita. Mutta siis, lääkäriin mars, jos koira oireilee yhtään huolestuttavalla tavalla: kakoo, maiskuttelee, köhii, syö normaalia hitaammin tai puruluihin tulee verta koiran pureskellessa. Nyt kun urokset nuolee suurella hartaudella narttujen pissoja ulkona niin riski saada pöpöjä suuhun on moninkertainen.

Tammelan tytöt

2011-09-10T19:56:00.018+03:00

Ajelin tänään Tammelaan ja tapasin pitkästä aikaa Minnin ja Iineksen. Minni (Sh. Safi Babaika) täyttää tammikuussa 14 ja on sutjakka pimu. Nuorempi daami (Sh. Songbird) on huushollin ahmatti, vetää ensin oman kipponsa tyhjäksi ja sitten Minniltä jääneet, vanha kun syö jo hitaammin. Likat nauttii elämästään maalla, Lauttasaaren kodissa käydään enää vain piipahtamassa.
Kiitos vieraanvaraisuudesta Pekka ja Ellu ja leppoisaa syksyä koko poppoolle. Niin, ja Pekka, taulua odotellessa - Pekka on nimittäin lahjakas taiteilija, tuossa alla olevassa kuvassa oikealla näkyy taulu, johon ihastuin valtavasti. Molemmat Pekan kodit on kuin taidenäyttelyitä, tosi antoisaa piipahtaa! On toki tuossa kuvassa muutenkin jotain niin perin suomalaisen kaunista kesämaisemaa: pelargonit ikkunalla, auringossa pilkottava järvi - ja basenji nautiskelemassa pöydällä...
PS. Forssanlehden Kulttuurikalenterista poimittua:
Tammelan kunnantalon aulatilassa on esillä Pekka Laannin maalauksia ja grafiikkaa. Esillä on mielenkiintoisia kuvia mm. Tammelan vanhoista osuuskaupoista. Näyttely on esillä 23.9.saakka.

Jalostussäännöistä ja uroksista

2011-09-09T06:41:00.008+03:00

Takaisin koiramaailmaan - kun ihmislapsi on onnellisesti määränpäässään Nashvillessä, yksi huoli pois sydämeltä.

Kyselin uroksentavaraa keskemmältä Eurooppaa herrasta, jolla ei ole vielä jälkeläisiä ja kuulin ihmeekseni, että FCI kieltää. Eli siellä ei saa käyttää urosta keinosiemennykseen (siis myöskään kerätä spermaa), jos se ei ole osoittanut kykenevänsä lisääntymään luonnollisesti. Olin tietenkin pettynyt, mutta toisaalta: kyllähän meidänkin Kennelliiton jalostusstrategia lähtee samasta ideologiasta: eläimen pitää pystyä normaaliin lisääntymiseen eli uroksen astumaan ja nartun synnyttämään ilman keisarinleikkausta - ellei nyt joku onnettomuus tai vastaava estä sitä. Meidän säännöt ei silti ole noin jyrkkiä kuin FCI:n eli ilmeisesti kansainvälinen kattojärjestö antaa kuitenkin kansallisille liitoille liikkumavaraa - jos ne sitä haluaa.
No, samapa tuo, toisaalta en pitäisikään järkevänä siementää narttua, jolla ei jo ole jälkeläisiä. Tässä muisto vanhalta mökiltä parin vuoden takaa, Peetu ja Heta kiilusilmin kuuntelemassa, mitä niille höpötetään. Hauskat nuo noiden päätyypit: isot korvat ja kaponen pää vähän afrotyyliin, pienet korvat ja tuhti pää. Jos nuo kaksi yhdistäisi, saisiko ns. tavanomaisia päitä: no eihän se niin mene, vaan jakautuu vanhempien ja myös isovanhempien päätyypin mukaan. Ja miksikö tuo kuva tähän aiheeseen? Heta nyt on se ainoa mahdollinen äitiehdokas tämän talven pentueelle ja Peetu - no, se ainakin astuisi nartun, satavarmasti. Astuminen ja jälkeläisten saaminen ei tietenkään kulje käsi kädessä, narttuhan voi jäädä tyhjäksi ties mistä syystä.
Niin, ja nyt on sitten NE ajat, jolloin meidän nuorempi herra on aloittanut juoksuaikansa. Voi tosiaan sanoa, että sellainen uroksillakin on. Levottomuutta, haikailua uros, pissojen harrasta nuolemista ulkona, tyynyjen astumista. Se on onneksi ohimenevää..... Miki-veljensä kuulema rakastaa nyt myös pehmolelujaan, pojat on poikia. Jospa näistä jompikumpi pääsis vielä joskus tositoimiinkin!

Tunteitaan ei voi valita

2011-09-08T07:38:00.001+03:00

Hyvin sanoi Hesarin kolumnisti tänään, eilisen koko jääkiekkomaailmaa järkyttävän lento-onnettomuuden takia. Teemu menetti ystävänsä ja ex-pelitoverinsa ja meillä surraan pojan mukana. Kyllä koiramaailman murheet on sentään pieniä silloin kun ihmishenkiä menetetään ja moni perhe menettää lapsensa, huoltajansa, rakkaan läheisen. Niin surullista ja pelottavaakin....

Sellainen näyttelypäivä

2011-09-04T20:08:00.010+03:00

C-Quest Jokuba Double Play eli Morgan, tänään ROP ja myös Fula Farm Girl -muistopalkinnon saaja. Ja viimeinen sellainen, palkinto kiertää 10 vuotta ja jää ensi vuonna sille koiralle, joka näiden vuosien aikana jätti taakseen eniten virallisissa luokissa kilpailleita koiria.
Aurinko paisteli tosi lämpimästi ja pitkästä aikaa päätin lähteä katsomaan, miten Morgan pärjäilee - edellisessä näyttelyssä Heinolassa viikko sitten se sai EH:n. Viime kesänä taisin nähdä sen kehässä edellisen kerran, tuloksena sertti ja VSP, nyt sitten monen hämmästykseksi sertti ja ROP. Tämä tuomari oli erityisen tarkka koiran käytöksestä ja Morganin arvostelussa luki kaiken muun hyvän lisäksi Excellent temperament! Siitä ollaan ylpeitä, aikalailla ikävämpiäkin kommentteja tänään papereille pantiin, useampi ilmoitus aggressiivisesta koirasta lähti Kennelliittoon. Tosi tylsää..... tavasta, jolla tuomari käsitteli koiria voidaan olla montaa mieltä, mutta useimmat sen sieti, joten mitä tästä opimme? Basenjia pitää pennusta asti totuttaa kaikenlaisiin tilanteisiin, myös vieraiden kopelointiin pöydillä, varjojen alla jne.

Istuin hyvässä paikassa koirien liikkeisiin nähden ja muutama ahdas takaliike osui silmiini, myös yksi tosi pahasti edessä ristiin astuva. Koiria oli muuten kaiken kokoisia ja näköisiä, taisi olla nelisenkymmentä ilmoittautunutta. Mutta siis, meille kiva päivä! Ja niin, Morgan sitten taitaa alotella juoksuakin, ekat rusehtavat tipat nähtiin tänään. Kun sille nyt ei ole sulhasta mietittynä eikä ehditty totuttaa meidän Simpan kanssa sovussa elämiseen, ainoa äitivaihtis syksyn pennuille on Heta (Queen of Hearts). Ja mikäs siinä, kunhan kuningattarelle vaan löytyy se Prinssipuoliso.... Tässä vielä Morgan takaa, ryhmäkehästä en muuten pystynyt kuvaa nappaamaan. Kuuden parhaan joukossa olivat ja sitten faaraokoiran kanssa ulos (neljä vain sijoitetaan). Tuo edessä näkyvä kessu oli RYP-2 ja myös muut sijoittautuneet oli karvaisempia otuksia.

Syyskuun poika

2011-09-02T07:28:00.008+03:00

Kuva ei nyt ole ihan syyskuulta, mutta sopii tähän sateisen harmaaseen aamuun. Kaunis valo, ennakoi syksyä - ja komea on basupoikakin (Sh. Nightbird eli Kipi), kiitos Vega kuvasta. Hymyilee kuin Hangon keksi, niinhän sitä sanotaan ja basenjilla pitäisi olla huulet hymyssä (suupielet aina ylöspäin) - niin sanoi kerran eräs vanhan englantilainen tuomari.Tässä sama poju hontelona beibinä, niin sitä pojastakin kehittyy vaan Mies!

Tyhmä paljon kysyy, viisas pääsee vähemmällä

2011-09-01T16:57:00.009+03:00

Meniks se noin se vanha sananlasku? No, mun kohdalla se nyt ainakin pätee, mitäs menin tutkituttamaan kahden mun kasvatin geenejä.
Tänään sain tulokset ja ei ne nyt mua välttämättä onnelliseksi tee. Jos nyt ei surulliseksikaan - tiedänpähän vain kaksi yksilöä, joita ei näillä tiedoilla kannata yhdistää:

Heta:
DRB 05901/00401
DQA 00101/00201
DQB 00802/01501

ja Peetu:
DRB 05901/05901
DQA 00101/00101
DQB 00802/00802

Mitä toi nyt sitten oikein on - no niitä alleeleja eli saman geenin eri muotoja, ja geenien yhdistelmä muodostaa haplotyypin. Hetalla siis kaksi eri haplotyyppiä: 00401/00201/01501 ja 05901/00101/00802 ja Peetun haplot on samat kuin Hetan toinen. Haplotyyppien perusteella voidaan sitten arvioida rodun geeniperimän monimuotoisuutta, joka taas edistää pitkässä juoksussa elinvoimaa ja hengissäsäilymistä. Jos kanta menisi liian suppeaksi, se näivettyisi elinkelvottomaksi.

Tää on aikamoista puuroa: geenit ja alleelit ja haplot, menee sekaisin ajatuksissa, mutta lopputuloksen sentään ehkä ymmärtää... Heta siis on saanut vanhemmiltaan erilaiset alleelit (nuo DRB, DQA, DQB) eli on heterozygootti. Peetu taas on homozygootti eli sen vanhemmiltaan perimät geenit on tismalleen samat. Eipä siinä sinänsä mitään, mutta kun molemmat on saaneet toiselta vanhemmaltaan saman haplotyypin (jota en olisi sukutaulun perusteella osannut olettaa!), niin nuo kaksi yhdistämällä monimuotoisuus ei toteutuisi. Mistään riskigeeneistähän meidän rodussa ei vielä mitään tiedetäkään eli tässä vaiheessa voi vain tuijotella noita tuloksia ja miettiä, mikä merkitys niillä on tässä ja nyt.

Nyt sitten ruokahalu kasvaa syödessä: olisiko Peetun Miki-veljellä samat haplot, voi olla että on tai sitten ei. Vitsit, kun kaikki koirat olis tossa itsellä käden ulottuvilla - ja olis rahnukkaa - kyllähän sitä testailis ties ketä.... pitää nyt vaan todella toivoa, että meidän rotuyhdistys saa DLA-projektin etenemään ja vuoden päästä olla taas viisaampia (?).

Tuloksia

2011-08-31T17:56:00.006+03:00

Lovejoyn eli Mikin kilpparitulokset saatiin, hyvällä mallilla ovat. T4 21,9 TSH 0,06 suhde 365, T4AA8, T3AA6, TgAA7. Parhaita palkintoja on hyvät terveystulokset - vaikkei noissa pokaaleissakaan tietty mitään vikaa ole ;-)
Nyt odotan Peetu-veljen ja Hetan (Queen of Hearts) DLA-testin tuloksia, pitäisi tulla parin päivän sisällä. Elämme kiinnostavia aikoja, sanoisin.

Basenjin lonkista

2011-08-28T12:36:00.008+03:00

Tässä kun ollaan erään ulkomaalaisen kasvattajan kanssa mietitty sulhoa hänen nartulleen niin onpa taas poukannut silmille basenjin lonkkatulokset. Tai siis tutkiminen ylipäätään - kovin moni ei basenjiaan lonkkakuvaa. Ja tavallaan siihen voikin uskoa, että kevytrakenteinen koira ei huonommistakaan lonkista juuri kärsi - mutta entäs, jos iskeekin sitten nivelrikko? Monet kun haluaa harrastaa koiriensa kanssa niin ihan maalaisjärjellä aatellen tervelonkkainen koiruus kestää touhut paremmin. Ruotsissa on muuten vuonna 2010 lonkkakuvattu 21 basenjia, kun meillä vain 4.
Entäs, jos meille sitten hiljaa hiipiikin ongelma lonkkien kanssa? Lonkkavikaan vaikuttaa monet tekijät, mutta onhan se perinnöllistä. Suomeenkin on tuotu varsinkin kahden sellaisen suositun jenkkiuroksen jälkeläisiä, joista OFA:n tuloksia seuraamalla ei ole vaikea päätellä, että jonkinasteisia ongelmia siellä on. Jenkithän käyttää F-lonkkaista koiraa ihan tavanomaisesti jalostukseen ja meidän taulukoilla katsottuna F on suhtkoht lähellä C:n lonkkia eli lievää lonkkavikaa.
Katselin eilen OFAa ja toinen noista mainitsemistani uroksista osui silmiini: sen pojalla on F-lonkat, samoin sen pojalla. Seuraavan polven poikaa (joka voisi olla isäkandidaatti) ei ole vielä kuvattu, mutta kun sen emän puolelta tulee myös F-lonkkaa, onko tuossa siis riski? No, nää on nyt niitä asioita, joita koirankasvattaja saa mielessään arpoa ja arvottaa: mihin järjestykseen koiran terveyteen liittyvät asiat laittaa. Basenjilla lonkat ei ehkä ole se nr.1, mutta jos asiaa ei mitenkään noteeraa, voipi joutua heittämään pennosensa ja haaveensa siihen kuuluisaan kankkulan kaivoon, siis noin jalostusmielessä.
Oma käytäntöhän on, että ainakin toinen suunnitellun pentueen vanhemmista on kuvattu, mieluiten tietty molemmat. Ei autuaaksi tekevää, mutta tyhjää parempi. Ja tuonnit olen muistaakseni kuvauttanut kaikki, vaikkakaan jokaista ei sitten edes ole voinut käyttää jalostukseen. Sitä vaan ei ole tiennyt siinä vaiheessa, kun innoissaan on kuvaan menty. No, siperia opettaa - mutta tietyistä periaatteista ei halua luopuakaan.

Ja niin, kaksi narttua on vielä meikäläisen pentusuunnitelmissa äitivaihtoehtoina, molemmat toki lonkkakuvattuja :-) !Nämä pojat on vaan kameralla kuvattuja :-) - tässä eilen iltapalaa kerjäämässä

Elokuun poika nr. 2

2011-08-24T19:06:00.005+03:00

Kiva kuva Mikistä (Sh. Lovejoy), samanlainen kellikalle se on kuin Peetu-veljensäkin. Extrahommien lomassa mukava saada kuvatervehdyksiä, kiitti Laura! Hauskasti muuten basuille tulee noita pisamia eli pigmenttiläiskiä auringosta ja talvella sitten masu taas on tasaisen värinen. Ja mikä mulla aina kiinnittää uroksissa huomion: ei ole ihottumaa nivusissa tai ihan kivesten sivuissa, sinnehän usein allerginen reaktio ensin iskee. Punaisenärtyneet haarukset uroksella, ei hyvä ollenkaan!

Elokuun poika ja tyttökin

2011-08-23T17:45:00.013+03:00

Siinä se, niin kaunis levollinen ja arvokaskin ilme, Bruno Sh. Nobody's Fool. Kiitti Veskulle kuvasta ja kuulumisista!

Ja mitäs muuta. Silmät on ristissä ja ranteet särkee, kun taas yötä myöten tulee kirjoteltua, firaabelihommia. Mutta, saatiin Morganin lonkkatuloskin B/B eli ihan siedettävä. Mimmihän on pikkupennusta asti ollut sellanen kaurapuurolla syötetyn näkönen, nikamat vatkuu vähän joka suuntaan - joten hyvä tulos siis. Ei antanut periaatteet myöten olla tutkituttamatta, vaikka välillä tuntuu, että sitä kerjää verta nenästään. Kun ei tekis mitään, niin ei alkais ahistaakaan - onnellisen tietämättömät ne aina kuvittelee, ettei missään ole mitään vikaa. Oliskin niin yksinkertasta!Tässä uunituore jäpityskuva Morganista, mitä lie sanomassa. Kropan raamit on ihan siistit ja luonne & terveystulokset ihan ok. Nice, kuten tapana on kaikkeen aina kohteliaasti sanoa.

Ai niin, yksi elokuun tyttö juoksee jo täyttä vauhtia eli Mandi aloitti juoksunsa reilusti etuajassa. Sehän oli mulla yhtenä äitiehdokkaana suunnitellulle pentueelle, mutta tähän väliin ei nyt ehdi oikein tehdä mitään - se jää astuttamatta. Mutta ei se mitään, jälkeläisiähän sillä jo on ja jos niistä jokunen jatkaa sukua niin ihan riittävää. Sitten miettimään muita kuvioita.

Lisää rakkaita vanhuksia

2011-08-20T18:43:00.005+03:00

Sharaba Safi Baharia "Hessu"
Tänään piipahdin Hikiällä Hessua tapaamassa, oli ihan pakko mennä. Hessu on vuosimallia 1998 sekin eli Mikin ja Safin (ja Minan ja Minnin) veli. Hessu on syönyt kortisonia keuhkovaivoihin jo jonkin aikaa ja karva on mennyt kovin ohueksi, sydänlääkitys sillä myös on ja maksaakin pitää pitää toimivana dieetillä ja lääkityksellä. Sellaista se on, mutta mieli on iloinen ja kovasti poika piti huolta, että lauma pihalla pysyi kasassa koko ajan, se melkein paimensi meitä. Oli vaan niin haikea olo, taidettiin kaikki tietää, että tämä kesä varmaan on Hessun viimeinen - yhdessä tuli jo itku miettiessä, milloin luopumisen hetki sitten tulee. Mutta vielä on kesää jäljellä ja toivottavasti yhteistä aikaa muutenkin - nämä vanhathan tahtoo olla aikamoisia teräskantoja. Hessulle ja perheelle paljon onnellisia yhteisiä hetkiä vielä toivottaa koko meidän poppoo! Hessuhan on meille extra-rakas, reissas pentuna meidän kanssa laivalla Ahvenanmaallekin poikien Ålands-cupiin eli futisturnaukseen ja oli kelpo kaveri kaikille. Uskollisen vanhan ystävän kaunis katse.....

Uusi ruokapaikka Keravalla

2011-08-20T09:28:00.002+03:00

Nam. Tervemenoa tutustumaan Hiskin Herkkuun!
Hauskaa sinänsä, että meidän ensimmäisen basun nimi oli Hiski (Giltedged Lionheart) - tuli meille v. 1991. Hups - 20 vuotta sitten. Aika menee kuin siivillä, välillä ihan liian nopsaankin.

Iloinen iltayllätys

2011-08-18T06:23:00.006+03:00

Engelsmanni Jallu eli Chaanrose Parting Shot, pian 12 v. + meidän kotikasvatti Safi eli Sharaba Safi Bandia (täyttää tammikuussa 14 v.) + nuorimmainen eli jenkkityttö Morgan (C-Quest Jokuba Double Play). Kansainvälistä porukkaa....
Olin suunnitellut lähteväni Kartanolle juoksuja katsomaan, mutta juutuin sitten puhelimeen ja hyvä niin. Trio Svanberg ilmestyi näet yllättäen ovelle ja olipa ihana nähdä porukkaa taas. Lähellä asutaan, mutta niinhän se menee, että harvoin silti osuu lenkit samoille kulmille. Mulla kun on nuo vanhukset niin lähellä sydäntä niin voi tuota mamman Safia, hyväkuntoinen rouva ja niin iloinen, kun tavattiin - miten ne voikin muuten muistaa koko ikänsä, mistä ovat lähteneet ? Oli meille tulossa kuin kotiinsa, ja onhan Safi ollut meillä pentuamassakin vuonna 2000, joten toki paikka on erityistuttu.Safi

Märkä-Simo ja Peetu

2011-08-16T16:54:00.006+03:00

Kaikki varmaan tietää VilleGallen ja Märkä-Simon viime keväältä ja tältä kesältä - mua ei nyt kummemmin kiinnosta ton sortin "musiikki" eikä riimittely - paitsi, että se Simo on meidän tuttu eli Liivikin Siim, kiekkoilija, jota meidän Simo pelkää. Mutta siis, kuvasta: meidän Simppa se ei vesileikeistä luovu, vaikka ikää karttuu. Viikonloppuna se puuhasteli taas onnessaan Päijänteen rannassa - ja mikäs siinä, vanhus on terve, kun se leikkii. Välillä se on kyllä ihan eksyksissä, äiti on aina karussa, vaikka istuis vieressä marjapuskassa. Jannut on aina välillä talonvahteinakin, kovasti niitä kiinnostaisi päästä maalla mökkiin sisään asumaan, mutta eihän se vielä käy. Ulkopuoli alkaa tosin olla kohta valmis, katonpuolikkaalta uupuu palahuopa, sitten alkaa sisätyöt.
Peetun kilpparituloksetkin saatiin viimein tänään, kolme viikkoa piti odottaa. Olin jo kauhuissani ja varma, että tulokset on ihan kaameat - olisko siitä kesän alun kissan&kyynpuremaepisodista ja tuhdista lääkityksestä aiheutunut jotain ongelmia. 6-8 viikkoa käskettiin vähintään odottaa ennen testiä, maltoin odottaa nippanappa sen kuusi. No, tulokset on sellaset nihkeet ookoot, tai oikeastaan basuille aika tyypillisetkin: T4 19,2 TSH 0,12 suhde 160, T4A2, T3A4 ja TgA6.
Nyt sitten heitän noppaa (en sitten kumminkaan Karvanoppaa aka Peetua) josko uskaltaisin pojun pistää sulhoksi, Hetahan olis tarjolla. Väri vaan on väärä, kun pitäis sitä mustaa saada :-) ! Ja muutenkin: toivoisin jalostuskoirilta ikää enemmän - ikä tuo sitä turvallisuuden tunnetta terveysasioiden suhteen. Eihän Peetu toki ihan beebi enää ole, neljä täyttää muutaman kuukauden päästä. Äh, tuumailu jatkukoon. Ja jos vaikka ehtisi ne DLA-monimuotoisuustuloksetkin tulla - ne kiinnostaa kovasti !
Mutta nyt: koiruudet autoon ja menoksi, tämä viikko on lauantaihin asti pelkkää iltareissua reissun päälle.

Miniloman tarpeessa

2011-08-11T18:34:00.007+03:00

Hitsi, että puristaa päätä nää pitkät työpäivät ! Ja ahistaa ne noita koirujakin, tyyny oli tänään teurastettu, kumpi herroista lienee ollut asialla....
Mutta nyt ollaan vapaalla, tiistaina vasta töihin. Mä rakastan laiskoja aamuja, nukkumista yhdeksään ja silleen. Sitä siis tiedossa - ja mökkeilyä.
Mutta väsymykseen tuo aina piristystä kuvaterkut kasvateilta, kiitos taas Klemetin porukoille ! Siinä ne napottaa, Moto, Ife ja Peppi eli Birdhunter, Ace of Spades ja Ladybird. Moto ja Peppi vuosikertaa 2008 ja Ife s. 2006. Hienoja muksuja ! Nuorempien isukki Nooa (Hanishan Game Hunter) laitteli muuten uunituoreet kilpparitulokset, hyvässä mallissa ovat. Niin ja Nooalla on nyt pari titteliäkin, FI ja EE MVA, ONNEA !

Tumma on kaunista

2011-08-09T20:52:00.009+03:00

Tänään oli vuorossa visiitti Myllykylään Mikkiä (Sh. Safi Bahali) tapaamaan. Mikki on meidän kakkosia eli syntynyt tammikuussa 1998. Kyllä on pakko ihailla kauniita tummia silmiä ja mustaa pigmenttiä; nuorekas on poitsun ilme vielä. Kropaltaan se on sellainen "bokototyyppi" eli muistuttaa Ine-äitinsä isää kovastikin. Mikin karva kiiltää ja mieli on virkeä, mutta rasvapatteja on kovasti. Kummallista, miten niitä joillekin vanhuksille kertyy ja joillekin ei lainkaan. No, onhan ihmisilläkin rasvaluomia, meikäläisellekin tuttuja. Poitsun menoa ne ei haittaa, pitkällä askeleella se painelee menemään. Kiloja voisi toki olla vähemmänkin....
Mikki on kukkulan kuningas, asustelee korkealla mäellä ja saa kulkea pihalla vapaana, ei lähde enää kuin muutamien kymmenien metrien päähän. Ja metsästä tulee aina omalle pihalle, ei lähde pupujen yms. perään. Meidän pojille se heilutti vaan ilosena häntää, Simppa oli taaskin välinpitämätön, mutta Peetun piti pari sanaa sanoa noin niinkuin muodon vuoksi. Mutta hauskoja nää vanhusvierailut kyllä on, toivotan Mikille & perheelle kaikkea hyvää ja paljon yhteisiä "makkararasteja" - tai toivotanko sittenkään, epäterveellistä, vaikkakin kait hauskaa (Mikin oma salajuttu :-))!

Meidän esikoinen

2011-08-06T14:58:00.011+03:00

Mun ensimmäiseni, jotenkin niin suloinen pieni otus.... karvaa vaihtamassa tosin, mutta niinhän nää kesäaikaan tekee. Vanhan polven basuilla varsinkin tuppas olemaan pitkää karvaa muutenkin ja Nellin isukkihan on pala suomalaista basenjihistoriaa, Ch. Sternhimmels Gerd Gepard, s. 1989
Käytiin siis tapaamassa Nelliä (Sh. Sweet'n Alone), meidän ensimmäistä kasvattia, s. 4.1.1997. Olipas hän pirtsakka ja hoikassa kunnossa. Kun mä *inhoan* possuksi syötettyjä ikäkoiria, rodussa kuin rodussa. Nelli syö nyt sydänlääkettä kera nesteenpoiston, vanhuuden vaivoja on hiljakseen hiipinyt. Emäntä on kyllä niin supertarkka koiran hoidossa, etten ole vastaavaa nähnyt; ennenkin olen kertonut, miten koira tarkastetaan puolivuosittain, että kaikki on kunnossa ja iso verenkuva otetaan vähintäin kerta vuoteen.Simppa häntä alhaalla, vanhemmalleen alistuneena. Ja korvien asennosta näkee, että saman äidin lapsia ollaan....
Ja kuinkas tapaaminen sujui: no - enpä ollut uskoa silmiäni! Meidän pojat väisteli eikä suurinpiirtein edes katsoneet Nelliin! Pieni vanhaneiti osotti olemuksellaan ja lähelle tullessa ihan hiljasella kurkkuäänellä, että pojat on sen alamaisia eikä siitä keskustella. Ja pojathan uskoi, Simokin, joka yleensä on kaikkia komentamassa. Basenjin käytös jaksaa yllättää!! Ja se on niiden suuri viehätys, kait luonnossakin vanhempi ja arvokkaampi eläin osoittaa jollain ihmissilmälle näkymättömällä viestillä, ettei sen asemaa kannata kyseenalaistaa. Nyt ainakin pääsin todistamaan moista.Ja mamman rakkaat pojat :-)!

Ei jaksa ees itkeä....

2011-08-05T17:24:00.010+03:00

Jepjep - tosi väsyttävä työviikko takana ja kun tulee kotiin, niin onpa kaverit askarrelleet. Vaikka olis millaset rievut sohvan peittona, niin basenjimerkkinen kaivinkonetuholainen kyllä tietää, mistä "irtoaa"! Ja liekö vaikea arvata, ken on ollut asialla...... herra Pee vissiin. Tai se ainakin osaa nöyristellä, ilman että edes ehdin torua sitä!
Eilen alkuyöstä kun ei millään saanut unta (työasiat pyörii päässä ja akkain I-K-Ä-syndrooma vaivaa) surffailin netissä. Vähän siihenkin liittyen, mistä ahkerasti basufoorumilla on kirjoiteltu. Toivottavasti kirjoittaja ei pahastu lainaamista:
"Olemme ostamassa koiraa ja nyt kun rotu on valittu niin koko homma tuntuu tosi vaivalloiselta. Joudut kelaamaan kaikki kennelit läpi ja anomaan koiraa: pitää valehdella että osallistuu agilityyn tai näyttelyihin, muuten kennelit eivät edes myy koiriaan... minä kun en koiraa ota pelkästään näyttelyesineeksi vaan perheenjäseneksi jonka kanssa touhuamme kaikkea - sohvakoiraa emme ole hankkimassa.
Kukaan kenneli ei lupaa varmasti mitään vaan laittavat nimen "listalle". Vieläkään en ole varma siitä, saammeko koiran vai emme kun kukaan ei osaa luvata varmasti. Kummaa porukkaa nuo kennelin pitäjät."
Tuollainen siis osui väsyneisiin silmiini ja kas kas, kuinka totta se onkaan. A. Pentua ei voi luvata ennenkuin tietää, mitä laatikkoon on putkahtanut ja B. kysyjät kun surffailee joka kasvattajan sivuilla ja on yhteyksissä niin oikeat vastaukset kasvattajien kysymyksiin alkaa muokkautua helposti. Mutta onko siis tosiaan niin, ettei ns. tavallinen perhe voi saada pentua mistään? Eikö riitä, että koiraa aktivoidaan metsälenkeillä, käydään koirapuistoissa, viedään turuille ja toreille - mikä meissä on, kun *aina pitää suorittaa jotain*? Vaaditaan itseltä ja edellytetään toisilta, kotieläimiltäkin. Pitääkö itsetuntoa kohottaa suorituksilla, joista muut ylistää, eikö voi sallia ja nauttia vaan tasaisemmasta kyydistä ilman yletöntä hehkutusta? No joo, myönnän, että kun on jonkun haasteen saanut suoritetuksi, se tuntuu hyvältä - mutta ei sitä jatkuvasti jaksa. Tai siis meikäläinen ei ainakaan, lienen siis vanha ja väsynyt. Ja kait toi koiranperkelekin lakkais tekemästä pahojaan, kun aika ja into riittäis ravata sen kanssa kaikenlaisissa aktiviteeteissä - siispä ei muuta kuin häpeänhattu päähän, taas kerran.

Onneks on viikonloppu, Järvenpäässä piipahdan Nelli-vanhusta tapaamassa ja muuten taidan vain laiskotella. Basenjit kainalossa sohvalla, Perhesiteitä boksilta katsoen ja Ruotsin kerhon hienoa vuosikirjaa lukien. Tusen tack Naranja, ser snyggt ut !

Yhdet kilpparitulokset ym.

2011-08-02T22:05:00.012+03:00

T4 48,5 TSH 0,07 suhde 692,9 T3AA8, T4AA12, TgAA11 - tässä meidän Hetan (Sh. Queen of Hearts) 4. testikerran tulokset. Heta täyttää joulukuussa 5 vuotta ja jos sen aikoisi pennuttaa, se pitäisi tehdä nyt. Katsellaan hetki ja kiillotellaan kristallipalloa.....

Tässä muuten linkki taas yhteen kiinnostavaan artikkeliin kilpirauhasen vajaatoimintatutkimuksesta, rhodeilla tällä kertaa. Toivoa vaan sopii, että muutaman vuoden kuluttua basenjeillakin on DLA-kartoituksen avulla päästy kiinni riskialleeliin - nythän me voidaan vain kartoittaa sitä, kuinka hetero- tai homozygootti koira tai suunniteltu yhdistelmä perimältään on. Tosin sekin on tyhjää parempi, erilaisuus on nimittäin tässä korttipelissä valttia !! Ja kuten eräs ell-luennoitsija sanoi, koira *on* muutakin kuin kilpirauhanen. Rodun säilyminen on ihan oma kuvionsa ja geenien monimuotoisuus sen takaa - DLA-tuloksia siis odotellessa.

Kävin kerran muuten lueskelemassa noista rhoideista lisää, niissä on jotain samaa kuin basenjeissa. Muutakin kuin afrikkalainen metsästäjätausta. Rodun historia on kiinnostava ja kun katsoo sivulla olevaa leijonanhärnäyskuvaa, valkosukkainen koira on ilmeiltään ja olemukseltaankin kuin basenji. Basuhan suoristaa helposti häntänsä, kun se juoksee (=saalistaa) tai kun se pelkää. Basu on kuitenkin metsästäessään hullunrohkea, senhän me rodun harrastajat hyvin tiedetään. Se metsästää vaikka auton perässä keikkuvaa peräkärryä ja jää helposti auton alle, jos vaikka juoksee pitkässä Flexissä eikä taluttaja ole valppaana.

Sekalaisia ajatuksia

2011-07-28T18:29:00.012+03:00

Taas (tai vielä) on ajatukset harmaissa kuonoissa, ei niitä karkuun näytä pääsevän. Ajatukset on kovasti ristiriitaisia, vanhuksesta ei haluaisi millään luopua ja kuitenkin sitten on pidettävä järki kädessä ja hyväksyttävä raihnaisuus ja sairaudetkin. Niin se käy meillä ihmisillä ja niin koirillakin.
Ihmistä ei kuitenkaan lopeteta (kuulostaa karmealta, tai siis onhan jossain päin niitä armomurhia), mutta vanhan koiran kanssa ihmisellä on raskas vastuu päättää, milloin aika on täysi. Niin siis silloin, jos koiran elämä ei ole äkkiä päättymässä, vaan elämänilo hiipuu, liikkeet tulee vaappuviksi, aika menee nukkuessa jne. Jotkut koirat menettää hiljakseen ruokahalunsakin, basenjit tosin yleensä ei.
Onneksi meillä nyt ei mitenkään olla tuossa tilanteessa, kunhan tosiaan ajatukset kiertää. Sitä vain toivoo viisautta ymmärtää, milloin se aika on. Tänä vuonna on ystävien vanhoja basuja poistunut Sateenkaarisillalle ja monen kanssa jossain vaiheessa pohdittu samaa. Meidän Simppa on 12+, mun eka kasvatti Nelli 14,5 ja tokat 13,5 vuotta. Pelottaa valmiiksi ikävät viestit, mutta eihän niitä karkuunkaan pääse. Ei tietenkään tarvitsekaan. Elämä kun vaan on niin rajallinen.Lotta laittoi kivan kuvan Bertasta (Sh Tawny Tomboy) ja pikkuemännästä Edithistä. Bertsulla näkyy jo hitunen harmaata kuonossa, silläkin on jo ikää 10,5 vuotta. Niin se aika vaan rientää... Kulloonkylään iloisten kesäpäivien toivotukset ja muutenkin kaikkea hyvää !
Samalla tässä odotellaan basujen kilpirauhastestituloksia - jotenkin pitäisi saada syksyn astutussuunnitelmat reilaaan, mutta niin monta asiaa on pohdittavana ja terveys tietenkin nr. 1. Saa nähdä mihin tässä päätyy vai päätyykö mihinkään... Pentueita on kuuleman mukaan suunnitteilla tänä syksynä aika tolkuttomasti ja basenjin arvoisia koteja ei kasvakaan joka oksalla !
Mun lempparikuvia, Helios-pentuja ausseista vuodelta 2002
Kesäinen viikonloppu on taas edessä ja ehkä tulee vietettyä aikaa marjapensaissa. Nautitaan kesästä, kun sitä vielä kestää !

Koskaan ei tiedä...

2011-07-26T10:56:00.001+03:00

Koskaan ei tiedä, onko aikaa
paljon vai vähän,
yht’äkkiä vain huomaa
se päättyikin tähän.
Kun sammuu sydän ystävän
on aika surun hiljaisen.

Bribas Elegant Elsa, 8.12.1993-25.7.2011
Niin sitten kävin toissayönä sanomassa Elsa-ystävälle viimeiset hyvästit........ Vielä muutama päivä aiemmin oltiin yhteisellä lenkillä ja toki sitä mietti, miten kauan vanha tyttö vielä jaksaa. Mutta reipas se oli ja nyt sitten kaikki päättyi.
Voimia surutyöhön Eijalle, Tiinalle ja Mikalle ja myös kasvattajalle Riitalle. Kyyneleet valuu ja suru omista menetyksistäkin nousee pintaan. Elsa oli Suuri Persoona pienessä koossa ja jätti meille monelle rakkaat muistot; yhdessä koettiin vuosien aikana kaikenlaista - mutta mikään ei kestä ikuisesti. Essua lämpimästi muistaen....

Näyttelyssä

2011-07-24T16:48:00.007+03:00

Tulipas piipahdettua Tuomarinkartanon näyttelyssä, vähän taka-ajatuksena urosten vilkuileminen - mutta se, josta olisin ollut kiinnostunut, ei ollutkaan paikalla. Morgan oli mukana, EH tuli enimmäkseen lättänöistä tassuista ja löysistä etuliikkeistä. Mutta Morganin lapset on onneksi äitiään parempia, junioriluokassa Simo-poika laukkasi hieman turhan innoissaan PU-4:ksi (hyvä sekin) ja sama sijoitus kera vara-sertin oli siskollaan Sohvilla - Sohvi esiintyikin rauhallisen tyylikkäästi.Sohvi eli Behukai Elegant Pearl - kylläpä onkin sopiva nimi tytölle - minun silmään erittäin kaunis ja tasapainoinen lyhytrunkoinen juniorinarttu, jolla jopa on etuosaakin ! Kunhan tuosta tiivistyy ja kehittyy niin oikea Helmi se on ! Kelpaisi mullekin ;-) Onnea kovasti kasvattaja-Tialle hienosta pentueesta ja pentusten ylpeille omistajille myös !

Kesäpäiviä ja kesäkuvia

2011-07-23T22:02:00.009+03:00

Meidän koissit nauttimassa kesälauantaista kotipihalla - mikäs ton mukavampaa. Sain muutaman kuvan Basenjiyhdistyksen kesäpäiviltäkin, kiitos Niemen Marjalle ja Tialle. Kuvassa vasemmalla Tian kasvatti Zaida, meidän R-pentueesta Rigoletta ja shelttiystävä Regina. Rigoletalla oli nuorempana iho-ongelmia ja yritin ehdottaa, että emännän tupakointi saattoi olla yks tekijä. Luin nimittäin jostain, että iso osa allergeeneista siirtyy koiran elimistöön sen hengityksen kautta ! Nyt kun emäntää ei enää ole ja basut asuu emännän veljen luona non-smoking -asunnossa tyttö voi suorastaan loistavasti. Kiitos hyvästä hoidosta Tarmo ja Eeva !
Käytiin muuten perjantaina seniorikävelyllä, tavattiin 17,5-vuotias Elsa-basenji (Bribas Elegant Elsa) pitkästä aikaa. Kummasti vielä tassu nousee, Essu pistää välillä oikein juoksuksi. Välillä sitten pitää pysähtyä tuumimaan elämän menoa enkä ihmettele, kovin on korkeaan ikään tuo daami jo ehtinyt. Meidän Simppa on ihan jannu sen rinnalla, 12,5 -vuotias on melkein märkäkorva. Kuvat oli kaikki sitä sun tätä, alla Essusta paras otos, pirtsakka pimu se ikäisekseen vielä on.

Raksapojat

2011-07-19T20:10:00.004+03:00

Kuvaterveinen tuli Titukselta, siellä se kaverinsa Sisun kanssa ihmettelee raksalla kuin kaupungin duunarit ikään, kiire ei niin mihinkään. Eikä raksa näytä olevankaan mitään mökkityömaa! Titus on ollut loistokunnossa, mikä lie virtsavaiva sillä oikein onkaan - eipä onneksi vaivaa enää mitenkään. Ruokavalio on auttanut, tosi helpottavaa! Oikein mukavaa kesän jatkoa sinne koko poppoolle, nauttikaahan välillä muustakin kuin työnteosta.

Verta, hikeä ja kyyneleitä

2011-07-18T06:32:00.009+03:00

No niin, raksaloma on loppu ja toisenlaiset työt odottaa. Tylsää...... olin niin haaveillut 5 viikon lomasta, mutta ei se onnistunut - jääpähän lomaa sitten syksyksi ja jo elokuuksikin. *Jos* vaikka niitä pentujakin tänä vuonna tulisi !

Verta vuodatettiin työmaalla, kun isäntä omaa huolimattomuuttaan työnsi kätensä sirkkeliin. Mätäkuussa haavat ei nopsaan parane ja kun töitä on "pitänyt" paiskia niin arvata sopii, että sidontahommia on riittänyt.
Hikikin tuli - niin nykyisin aina kesällä, ihan vaan varjossa istuessakin. Mä en ole kesähelteiden ystävä ja nykyisin tuppaa lämpö aika usein kieppumaan +30:n tienoilla, blaah !!
Ja kyyneleitä: no ei oikeasti, onneksi. Vaikka kyllä toi sirkkelionnettomuus nosti hetkeksi huolen pintaan, sen verran lähellä oli tosi paha tilanne, ranteen isot suonet ihan muutamien millien päässä.
Ja vanha koirakin välillä melkein itkettää: Simo vanheni taas ihan silmissä: sen piti kulkea mun perässä koko ajan ja loma oli sille tosi raskas. Se haastoi Peetun kanssa riitaa kummallisen usein ja ärisi meillekin, kun sitä töni ahtaissa tiloissa sivummalle. Ja sen aistitkin alkaa hapertua, ei havainnut parin metrin päästä hirveäkään ennenkuin tajusi Peetun pörröttävän karvojaan ja pakittavan. Rannan sorsakin sai tulla harvinaisen lähelle, ennenkuin ukko äkkäs antaa sille kyytiä. Toivottavasti nyt kotona - kun saa nukkua päivät rauhassa - stressitaso laskee ja palataan paremmin sellaisen normitilanteeseen.Möksän takapuoli
Ja mökkityömaa edestä, tässä vaiheessa ollaan nyt eli ulkoseinät alkaa hiljalleen olla sateenkestäviä. Paljon on silti vielä tekemistä ja terassi sun muut jää viimeisiksi. Sisätyöt on tietty kokonaan sitten oma lukunsa. Mutta vuoden päästä kesäloma on vasta heinä-elokuussa ja silloin ollaan jo paljon pidemmällä. Kovasti olen tyytyväinen, yhden miehen työksi möksä on ihan mallillaan ja Teemulle tietenkin kuuluu iso kiitos avusta mm. ikkunoiden ja ovien laitossa ! Mä kun olen tällanen tappi ja toimistotyöläinen niin voimaa ei ole eikä ulottuvuuttakaan tarpeeksi.
Mökki on malliltaan ja väreiltään entisen tyylinen ja Peetu se uskollisesti kiipeili ovesta sisään miettimään, minne voisi mennä nukkumaan. Ei ne vanhat tavat hevillä unohdu.
Nyt sitten vaan sukellus arkeen. Huokaus....

Näyttelytuloksia

2011-07-11T09:56:00.005+03:00

Kun Peetu-veli viettää rakentajan kesälomaa mökillä (muun muassa repien innolla lasivillaa) ja Joona-veli jekkuilee karkailun merkeissä niin Miki eli Lovejoy se käy näyttelyissä. Ja millä menestyksellä: kolme perättäistä näyttelyä, kolme serttiä ja kolme VSP:tä ja valiotitteli nyt sitten plakkarissa. Eilen Lammilla ilmoitettuja basuja 27 ja Miki siis VSP - hienoa !! Mikihän oli mun sijoitusuros siitä pentueesta, joutui sitten vaihtamaan kotia omistajan ajanpuutteen takia ja uusi omistaja Laura on vienyt Mikiä hienosti eteenpäin. Ja Hilkka on esittänyt tyylikkäästi, suurkiitos siitä molemmille ! Mikihän on käynyt yhteensä vain kuudessa näyttelyssä ja saaliina 2 varaserttiä ja 3 "oikeaa". Mitä sitä turhaa ravaamaan kymmenissä kisoissa ;-)

Morgankin aloitti näyttelykautensa viikko sitten Tuusulassa ja tuloksena ERI2 ja SA. Siitä se lähtee, lisää kuntoa vaan ja esiintymisrutiinia.

Kesäseikkailu -- HUH !

2011-07-07T18:29:00.003+03:00

Tällaisen viestin lähetti meille Peetun Joona-veli Lahdesta, onneksi tarinalla oli onnellinen loppu.
"Moro!
Se ois Joona tässä moi taas! Oon meinaan käyny taas seikkailemassa niin pakko kertoa! Aamulla tultiin iskän ja äidin kanssa lenkiltä, mutta menivät ihmiset mokomat sen jälkeen lähtemään Helsingin suunnalle ja jäin yksin. No, pistäähän se ketuttamaan. Päätin siis järjestää vähän omaa ohjelmaa.

Juttuhan menee näin: Istuivat sitten ihmiset ravintolassa syömässä ateriaansa kun puhelin pärähtää ja naapurin Tony soittaa että onkos tuo teidän koira kun kerrostalon pihalla pomppii? Siinä kakistelevat hetken että "eihän me kotona edes olla että tuota mitä hä?!", mutta minähän se siellä! Olin nimittäin huomannut että yläkerrassa oli ikkuna auki, ja siitä pääsi kätevästi etuoven katteen päälle, josta (jäljistä päätellen) liu'uin alas TÖMPS maahan. Sitten on (luultavasti) tullut seikkailtua lähiympäristöä ristiin rastiin kunnes tuo samainen Tony kiltisti johdatti mut kotiovelle ja pyysi Oton neuvosta isännöitsijää päästämään mut sisälle.

Että semmonen reissu! Oon kuitenkin yhtenä kappaleena ja niin ilonen kun ihmiset saapuivat takaisin kotiin!!"

Basenji on utelias luikku ja mahtuu tuuletusikkunastakin ulos, jos kaikki osuu kohilleen. Surullisempia loppujakin on kuultu, mutta Joonalla oli joku suojelusveitikka olalla, onneksi !

Uusi linkki

2011-07-06T09:44:00.002+03:00

Ystävämme Chris Frost Bushwacker basenjit muutti parisen vuotta sitten Englannista Kanadaan ja viimein sai päivitettyä kotisivunsa. Mehän käytiin aikoinaan Behukai-Tian kanssa Chrisin luona briteissä, osa koisseista on jo siirtynyt muistojen joukkoon, mutta vielä on joukossa tuttujakin. Uudet kasvatit on menestyneet hienosti ja Chris on innostunut - onnitteluja sinne !

Uusi rotu

2011-07-04T10:51:00.003+03:00

Olen ihaillut aussilaisen Pretorium-basenjikasvattajan sivuilta kivannäköistä terrieriä ja nyt Ruotsissa on rekisteröity ensimmäiset koirat kyseistä rotua. Näyttelykelpoinen se ei vielä ole, kivannäköinen ja kiinnostava joka tapauksessa. Tässä linkki uutiseen SKK:n sivuilla. Ja miksikö on osunut mun silmään - no katsokaa kuvaa :-) Siinä yksi vaihtoehto meille eläkekoiraksi, siis siihen vaiheeseen, kun basenjin kanssa ei enää jaksa mennä viuhtoa tarpeeksi lujaa ja kauas.

Ukkosta ja ajatuksia

2011-07-02T09:59:00.008+03:00

Eilen oli aikamoinen myräkkä ja pieni trombi iski kyläjuhlapaikan rantaan - nokikahvit jäi juomatta. Mutta lohisoppaa saatiin, kylläkin kylätalossa sisällä ja hikisissä tunnelmissa.

Ennen juhlaa oli aikaa istua koneella ja surffailla: pari asiaa kiinnitti huomiota. Kennelliiton sivuilla on ollut puhetta uudesta jalostusstrategiasta, samoin Koiramme-lehdessä. Rotujen geneettinen monimuotoisuus on asia, johon on pakko tulevaisuudessa kiinnittää huomiota - ja siihenhän basenjienkin kanssa pyritään. Jostain syystä meidän projekti vaan alkoi puuroutua, kun ilmeisesti tahtoja alkoi nousta esille monenlaisia. Ja minähän hyppäsin siinä vaiheessa pois "junasta". Teen mieluusti töitä, mutta vapaa-aikana vain vapaaehtoisesti eli sellaisia ja sillä tavalla, mihin itse uskon. Ja toki myös oman aikataulutuksen puitteissa: loppukesä ja syksy tulee olemaan kiireisiä, joten projektiveturin tehtävät siirtyi muualle. Onneksi asia kuitenkin nyt etenee, hyvä niin.

Kurkkailen aina välillä ihmisten kotisivuja ja ihastelen (tai sitten en) basukuvia. Yksi asia, mitä basenjissa ihailen, on sen pakarat ! Monen monta kertaa sen olen tainnut sanoa; basenjin pää ja ilme on se toinen, jota ei kyllästy katsomaan - jos pää on Se Oikea ! Tässä kuva Enigma-kasvattajan blogista, nuori uros, jolla on upea suora selkälinja ja *oikea ylöskiinnittynyt häntä* ja selvät pakarat. On sillä muutenkin osat paikallaan, kiva seurata, mikä siitä isona tulee.

Ja samalla tuumailen enemmän tai vähemmän vakavissani mahdollista pentuetta tulevaksi talveksi: riittääkö aika, oma terveys, onko sopivaa narttua ja sille urosta. Ja miten Simo, sietääkö pentua, olisko nyt aika jättää pentu kotiin kasvamaan.... ehkä tässä ajatukset jalostuu, kun hikisenä istuskelee päivänvarjon alla ja "nauttii" kesästä....

Mökillä Nisulassa?

2011-06-30T16:02:00.008+03:00

Teemu rakensi vanhasta saunanovesta koirille laverin ja "oikean firman" päivänvarjokin löytyi...
Heh, miten mä olenkin kaikki nää vuodet sanonut, että me mökkeillään Rutalahdessa. Ja Rutalahti kuuluu nykyisin Joutsaan. Nyt sitten naapurin maajussin kanssa jutustellessa kuultiin tomerasti, että me ollaan kylläkin toivakkalaisia. Totta, maaliskuussa tänä vuonna vaihtui postiosoitekin Rutalahdesta Toivakkaan. Seuraava pikkukylä täällä on Nisula; ollaanko me sitten nisulalaisia, vai väliinputoajia, väliäkö oikeestaan hällä. Huomenna mennään kumminkin Nisulan kyläjuhliin Päijänteen rantaan; kalasoppaa, nokikahvia ja muurinpohjalettuja on tarjolla, kurtunsoiton kera.

Muuten sitten vaan hikoillaan, rakennus etenee jossain tahdissa - vaikka olkkarin ikkunat tulikin väärää kokoa ja ties milloin ne saadaan paikoilleen. Kyllä se tästä...Katon alushuopaa vetämässä, iltahämärissä. Sitä hommaa ei voi paahteessa tehdä, kate venyy ja sulaa käsiin.

Viimeistä viedään

2011-06-23T06:25:00.005+03:00

Siis tämän päivän kun jaksaa vielä niin sitten on lomaa, tosin ei niin pitkää, kun olin suunnitellut. Mutta ei surra sitä etukäteen, tämä päivä on ns. paniikkipäivä töissä, miljoona asiaa pitäisi ehtiä hoitaa. Ja edessä vielä lääkärikäyntikin, joka vähän jännittää. Mutta sen jälkeen möksä kutsuu, kiva nähdä mitä isäntä on siellä saanut aikaan.

Meidän poppoo toivottaa teille kaikille Iloista Juhannusta ja mukavia lomasäitä. Seuraavaksi täältä suunnalta ehkä koottuja "Rutalahden rutinoita" jossain vaiheessa - mutta siihen saakka, KESÄÄ!

Raksanvartija

2011-06-21T17:48:00.004+03:00

Ah mikä komistus, Hokkasen Veskulta tuli kivoja kuvia ja tuossa makupala: Veskun siskon omakotiraksalla on komea vartija - Bruno eli Sh. Nobody's Fool. Niillä on upea paikka, ihan keskellä luontoa ja aidattua pihaa riittää juostavaksi. Aurinkoista kesää vaan sinne kaikille, Kirsille, Antille, Vesalle ja koiruuksille tietty myös. Sateet pysykööt poissa, samoin kaikki öttiäiset - ja miksei liiat helteetkin.

Koira syö mutaa

2011-06-18T19:46:00.005+03:00

Jo on herkut herralla, meidän vanhempi ukkeli vetelee sateen jälkeen metsäpolulta multaa sen kun kerkiää. Äitinsä teki aikoinaan samaa ja lääkärin mielestä a) se joko vaan tykkäsi märän mullan mausta tai b) sillä oli jokin suolisto-ongelma. No, Inellä oli ongelmia ja onhan niitä Simpallakin. Joskus se aamuisin yskii kumeasti ja hapanta nestettä nousee suuhun, refluksia sillä on. Närästykseen annan Antepsinia tai Ranitideä, ihan ihmisten lääkkeitä. Ilmeisesti se vetelee hapanta multaa samasta syystä, mutta tehköön - ei se näytä kummemmin oksentelevan tai ripuloivan eli tuskin hirveän sairas on. Kukkapenkkimultaahan ei pitäisi antaa kuitenkaan syödä ainakaan isompia määriä, lannoitteet ei ole koiralle hyväksi. Ja jossain näin suositeltavan Stomaxia, sitä voisikin ostaa koiran lääkevarastoon. Tällä veliveitikalla on vaan kujeet mielessä, sitä ei närästä mikään...

Onnelliset pojat

2011-06-15T17:11:00.008+03:00

Koirapojat ne on riemuissaan, kun ihmispojat tulee käymään. Teemu piipahti hoitamassa äidin asioita (sain autoon tuliterät kesäkumit, Nokia Hakka Greenit - on muuten *hiljaset*! ja rapsuttamassa koirujakin. Simppa varsinkin, kun elänyt melkein koko elämänsä Teemun kanssa, on kuin liimattuna kyljessä. Mikä siis onkaan basenjin käyttötarkoitus, kysyttiin jossain - no, meillä ainakin kissanmetsästys ja sitten se Aivan Erityinen Tehtävä eli sylikoirana olo.Ja, basenjin "palveluvalikoimaan" kuuluu myös niskanlämmittäminen, kesähelteilläkin. Missä vaan ikinä pääsee konkreettisesti niskan päälle niin siellä on herra Peetu. On nää vaan hauskoja pakkauksia!
Ja tuo ihmispoika sitten lähtee vielä vuodeksi Nashvillen ja Milwaukeen riveihin. Palkka ei ole kummoinen, joten raha ei ole houkutin - vaan tahto vielä näyttää, mihin pelitaidot on kehittyneet. Kaksi ensimmäistä kauttahan meni piloille pahan loukkaantumisen takia, viime kausi on huomattavasti parempi ja toivoa sopii, että nyt on sitten Se Vuosi. Jos ei, sitten keväällä alkaa sopimusneuvottelut muualle. HIFK:han oli jo nyt vaihtoehto, mutta sai jäädä.... fiksu päätös, maailmaa pitää katsoa, kun siihen on mahdollisuus eikä ahneena juosta vain rahan perässä!

Kun tuomari tuomaroi

2011-06-13T09:06:00.007+03:00

Basenjikerhon erikoisnäyttely on ohitse ja moni ihmetteli tuomarin tiukkaa linjaa. Vaikka mitä ihmettelemistä siinä on, englantilaisilla on ennenkin ollut samanlainen skaala eikä siinä mitään kitisemistä pitäisi olla. Ei meilläkään, jotka mukamas kritisoitiin yhtä pennun kunniapalkinnon puuttumista. Kun näyttelyyn lähtee, pitää ottaa vastaan se, mitä annetaan. Kyseisen tuomarin näkemystähän sinne mennään hakemaan, ei sitä, mitä itse haluaisi tai mitä omasta mielestä sille omalle ihanuudelle kuuluu.

Itse en juurikaan arvosta sellaista tuomaria, jonka mielestä joka rekku on sertin arvoinen tai ERInomainen - kun kaikki koirat ei yleensä sitä tosiaankaan ole. Vaikka olis millainen tittelirivi jo nimen edessä niin ensinnäkin päivän kunto ja käytös ratkaisee ja tietenkin tuomarin oma näkemys kunkin yksilön hyvistä ja huonoista puolista punnittuna rotumääritelmään ja jopa päivän yleiseen tasoonkin.

Ja näytteilleasettajan tosiaan on tyytyminen siihen, mitä saa. Ei ole ehkä ihan asiallista mennä kyselemään tuomarilta hänen arvosteluperiaatteitaan kesken näyttelyn, jälkeenpäin hän toki itse kertoo oman skaalansa ja sen perusteet. Jos puheet pitää paikkansa, on viikonloppuna tuomaria lähestytty kysymyksillä, jotka ei mahdollisesti ihan kuulu näyttelyn kulkuun ja onkin kiinnostava kuulla, mitä Val jälkeenpäin asiasta kommentoi. Julkisesti ja kenties privaatisti.

Muistan, kun jokunen vuosi sitten juttelin Catherine Wrightin kanssa hänen arvostelustaan - hänen skaalansa oli about sama kuin nyt - hänellä oli omat tärkeät kohtansa koirassa, jotka miellytti tai sitten ei ja sen mukaan mentiin. Kun Englannissa ei kehässä anneta koirakohtaisia laatuarvosteluja samalla tavalla kuin meillä, on joskus vaikeaa kirjoitetusta arvostelusta saada selville, miksi laatumaininta on se mikä on. Se on miinus ja saattaa tietenkin ärsyttääkin, mutta sen kanssa pitää vaan elää. Seuraavassa kisassa kaikki taas voi olla toisin. Uskoakseni näyttelytoimikunnat kuitenkin aina pitää tuomarin ajan tasalla siitä, mitkä näyttelysäännöt kulloinkin on voimassa ja miten koirat tulee arvostella. Eli jos ja kun sääntöjen puitteissa mennään, so be it.

Basuerkkarissa

2011-06-11T21:34:00.012+03:00

Kiljavalla vierähti tämä päivä ja pakko on sanoa, etten pärjäisi näyttelykehässä enää ollenkaan. Kun pelkästään jo istuessa hiki valui noronaan - en tykkää. Huomenna on vielä kaverin muutto, onneksi aloitetaan aamusta aikaisin, että pääsen pian kotiin - täällä on nippanappa 20 sisällä ja ihanan viileetä!!

Erkkarissa oli kiva nähdä taas tuttuja pitkästä aikaa! Ja kiva oli nähdä Morganin lapset livenä ja herkkuna tietenkin Behukai Eternal Sun eli Simo, paras urospentu! Tyylikäs ja kivanluonteinen reipas nuorimies, sille on helppo luvata aurinkoista tulevaisuutta. Kyösti-veljensä on astetta vahvempi, mutta tyylikäs sekin, kolmas poju eli Gösta kovasti pehmeä ja pyöreä ja äitinsä pitkässä turkissa. Sohvi-siskokin oli mukana, kaunis sekin ja yhteinen ihmetyksen aihe oli miksei tuomaritäti antanut sille kunniapalkintoa. Kumma juttu, mihinkäs se lila ruusuke unohtui :-)
Niin, tuomarina oli Val Allen, tuttu vuosien takaa, jolloin äänekkäässä akkaporukassa könyttiin Hesaa pitkin ja poikin: meikä, Svanbergin Tia, Val (Zordia basenjit), Rusty Grayson (Embeau) ja Chris Frost (Bushwacker). Ja samalla köörillä on istuttu brittipubissa siiderillä BOBAn näyttelyn jälkeen.
Uroksissa taso oli aika kirjava, isoja kokoeroja, jokunen raskaanoloinen yksilö, muutama matala ja jotenkin "kulahtanut", ja tuomari oli kovasti tiukka. Saa toki ollakin, jos koira ei ole tuomarin mielestä erinomainen niin sitten ei. Paras uros oli Kimwitus-tanskantuonti Duke, jenkkivanhemmista, ryhdikäs kauniisti esiintyvä uros. Omasta mielestäni parhaat pennut oli silti tämän päivän mauste: erityyppisiä, mutta molemmat erittäin lupaavia ja tasapainoisia yksilöitä oikealla keveysasteella. Onnittelut vielä kaikkien voittajien omistajille ja kasvattajille !
Itse iskin silmäni trikoloreihin tietenkin ja erityisesti Skotlannista tuotuun ja Ruotsissa asuvaan nuoreen urokseen, jota en ole livenä nähnyt aiemmin. Sen käytös osoittikin sitten yllättäen jonkunasteista epävarmuutta, harmi. Mutta se on tosiaan vasta puolitoistavuotias ja kunhan enemmän reissaa, käytöskin varmaan tasaantuu. Se nappasi kuitenkin urosten sertin ollen valiourosten jälkeen PU-4 ja onhan sitä ennenkin nähty lahden takaa tulleita koiria, joiden kehäesiintymisessä on parantamisen varaa.... Urosten kolmonen oli muuten sekin kaunis trikolori, joka taisi rauhallisella esiintymisellään mennä aika viime metreillä tuon skottipojan ohi (ansaitustikin). Elsco-skottipoika, fulatrikki muuten - mutta on tyylikäs. Kiva katsoa vuoden-parin päästä, millaiseksi se on kehittynyt.

Hyvä ruoka, parempi mieli

2011-06-08T06:18:00.004+03:00

No niin, elämä voittaa..... olimme eilen perheen kanssa nauttimassa hienosta kesäillasta Tuusulan Krapihovissa, mahtava kotimainen menu, mainio kuusenkerkkäkuohuviini ja paikka vailla vertaa! Suosittelen lämpimästi, jos haluaa joskus vähän "jotain muuta". Meidän mies on lapsena ollut töissä Krapin sokerijuurikaspelloilla ja nykyisen ravintolan salissa Holman isäntä sitten maksoi palkan penneinä ja jopa markkoinakin. Söimme illallisen Mikon kammarissa ja tilan Mikko-poika asustelee kuulema lähellä Tuusulan Rantatien varressa - kukas sitä kotoaan kauas lähtisi...

Ja, kun tulimme kotiin mahat täynnä ja mieli tyytyväisenä niin kukas meidät yllätti iloisesti: herra Peetu, kaikki neljä jalkaa lattiassa pysyen ja häntä iloisesti heiluen. Huh, näinköhän on kissa-kyyepisodi ohitse ja vahvat Tramal-tipatkin saa laittaa lääkelaatikkoon? Kiitos kaikille toipumistoivotuksista, huolen hetkellä sitä arvostaa basenjiväen mukanaelämistä ja hyviä vinkkejä! Erikoiskiitos Kirsi V:lle, tuota Tramalia (ihmisillekin käytettävä opiaatti) lääkäri ei tarjonnut ja oli vähän ihmeissään, kun pyysin: tipat pisti Peetun vähäksi aikaa leijumaan ja osaltaan rohkaisi raajan käyttämiseen. Basenji kun usein reagoi tosi herkästi kipuun ja tilanne saattaa näyttää pahemmalta kuin onkaan. Raajan turvotus on nyt kuitenkin laskenut lähes kokonaan ja kaveri on halukas liikkumaan! Ja me päästään jo jonkunlaiselle aamukävelyllekin, antibiootti Peetulle poskeen vielä ja menoks. Nautitaan kesäpäivästä!