Kun ei onnistu niin sitten ei

Eipä tule meille sitä viimeistä pentuetta tänäkään syksynä. Tässä nyt on ollut kaikenlaista ja kun ei asiat mene niinkuin haluaisi tai olisi suunnitellut niin tosiaan, ei sitten. Olen luovuttanut Riimin jalostusoikeuden edelleen ja tietenkin toivon uudelle kasvattajalle kaikkea hyvää, pentulykkyä nyt ihan alkajaisiksi. Uusi pentu Riimistä voisi olla meillekin ok, mutta olkoon nyt mietintämyssyssä edelleen.

Yhdestä kimppahepastakin eli Kennystä luovuin, senkään kanssa asiat ei ole pelittäneet toivotulla tavalla enkä pitänyt järkevänä vaan toivoa ja toivoa, ja maksaa joka kk maksua, jonka vastineeksi ei saanut oikein muuta kuin kuvia hevosesta. Massin kimpassa jatkan kimpan loppumiseen saakka ja olen mukana myös sen pienen oripojan Voiton kimpassa. Ne riittäköön!

Koiramaailmassa ei kummempia, Peetu jakselee sillain ok ja nähtäväksi jää, lähteekö mukaan syksyn ruskareissulle. Eiköhän, ellei nyt mitään kamalia tapahdu. Tässä vielä ihana muisto Juhannukselta, kun pienetkin oli mökillä. Mummin rakkaat, kaikki neljä siinä niin reippaina!

Harmin paikka

Niinhän siinä nyt kävi, että haaveet vielä yhdestä omasta pentueesta on pakko haudata tältä syksyltä. Yhdeksisen vuotta tuli oltua koirakuvioista aika lailla syrjässä, joten enpä muistanut tai edes osannut kuvitella, miten hankalaa on löytää tai saada käyttöönsä omalle nartulle sopiva uros. On tietenkin kaikenlaiset terveyskuviot otettavana huomioon, se on selvä. Mutta että henkilösuhteilla on suorastaan jättimäinen merkitys tässä tilanteessa - se oli kyllä yllätys. Ihan kaikkea en todellakaan osannut odottaa, enkä kaikkea edes tiennyt, mihin nyt sitten törmäsin. Noh, vielä ensi vuonna voi yrittää, jos jaksan olla kiinnostunut, toki pennunhan saa itselleen ostamallakin. Katsotaan nyt. Toisaalta me oltiin juuri asuntoautoreissulla kaksi viikkoa ja helppo oli päättää, että meille tulee uusi koira vasta, kun Peetusta on jo aika jättänyt. Autossa on vähän ahdasta, kun ei ulkonakaan voi oikein oleilla kesäreissun tapaan - kaksi koiraa mukana passaa meille, kolmas olisi liikaa.

Näihin tunnelmiin - toivotan hyvää syksyä kaikille, ehkä nähdään vielä...

Suunnitelmia?

Ulkona roimii jalkarättejä ja siitä pääseekin hyvin jo loppusyksyyn. Kunhan tästä koronan pirusta päästään, rokotuksin ym. niin varovasti voisi olla agendalla kimppatyttömme Riimin astuttaminen ja varmaankin mun kasvattajauran viimeiset pennut.

Riimin perusterveystutkimukset on tehty: kilpirauhasarvot normaalit, silmät ja sydän terveet, PRA ja Fanconi terve. Riimi on mukavaluonteinen ja helppo basenji ja uskon, että sopii hyvin äidiksi. Se täyttää jouluaattona 4 vuotta eli on kaikella tapaa kypsä antamaan pennuilleen hyvät eväät elämään. Nyt sitten etsitään passelia sulhasta ja toivotaan kaikin puolin terveitä ja harrastuksiinkin sopivia lapsosia, myös kolmivärisiä eli trikoloreja.

Kuvassa Riimi vasemmalla sisarustensa kanssa kasvattajan luona kotiin lähtöä odottamassa. Niin kuin aiemman postauksenkin kuvasta näkyy, pentueessa oli myös trikolori, jollaista kovasti toivon itsellenikin. Mutta aika näyttää, monenlaisia muuttuvia tekijöitähän tässä elämässä riittää - mutta kiva on kyllä suunnitella tulevaa! Ja kiitos kuuluu Riimin emännälle Helenalle, joka on lupautunut pennut hoitamaan. Tulevan äitikoiran kannalta olisi ihan liian stressaavaa ottaa se meille pennutusta varten ja tilanne olisi ehkä hankala myös omien koirien suhteen. Kun ei olla aikoihin päästy tapaamaan porukalla niin epäsopu olisi mahdollista, tai jopa todennäköistäkin. Ja Peetu alkaa olla jo vähän höperö, kuulo on heikkenemässä ja aiheuttaa pieniä haahuiluhetkiä ihan omankin väen kesken, elelköön sekin siis rauhassa.

Tuossa meidät muruset, viikko sitten Levillä ja ihanasta auringosta nauttimassa, pitkän tunturilenkin jälkeen. Reipas oli Peetukin ja varovasti elättelen toivoa, että se vielä pääsee syksyn ruskareissulle mukaan ❤!

Hepoista näköjään kirjoittelin tuolla edellä: Massi eli Mascate Match jäi siis meille ja olen uuden varsan kasvattajakimpassa mukana. Jännää kyllä päästä seuraamaan alkion, sikiön ja aikanaan varsan kehitystä ja kaikki onnet tarvitaan tässäkin! Kenny puolestaan kävi Ruotsissa pärjäämässä, mutta myös kolhimassa itseään ja sitä hoidettiin nyt niin, että on kuukauden lääkevaroaikojen takia pannassa. Sitten taas radoille, tässä välissä se ehti juostakin jo hyvin, yhden voiton Vermossakin. Inte illa, hoppas på bättre fortsättning!