Johtajuudesta

Basenjia harkittaessa ja hankittaessa on hyvä muistaa, ettei se ole mikään tahdoton lapatossu, mutta ei myöskään kivenkova luupää. Alkukantaisten rotujen tapaan se usein pyrkii hyvinkin ovelasti johtamaan laumaa - siis perhettään - ja jos sille antaa periksi, pieni kotiterroristi on voinut muuttaa juurikin teille. Eikä se ole hauskaa ja ei-toivotusta käytöksestä poisopettaminen voi olla työn ja tuskan takana. Niinpä pennun oikeanlaiseen koulutukseen pitää satsata ja kuunnella kasvattajaa, erityisesti pennun ja sen vanhempien luonteenpiirteistä ja siitä, millaisin ottein pennun kanssa on hyvä edetä.

Koiran kouluttamisen tueksi on olemassa miljoona kirjaa, tv-ohjelmaa ja gurua, niitä riittää joka joka lähtöön. Tuskin mitään yhtä totuutta voi olla olemassa, koska koirat rotuina ja yksilöinä on niin erilaisia. Omaa koiraansa pitää oppia lukemaan, mutta sitä ennen rodun ominaisuudet ja luonteenpiirteet pitää olla tiedossa ja ehdottomasti hyväksyttyinä, ihan jokaisen perheenjäsenen toimesta.

Koirakuiskaaja Cesar Millanista on nyt puhuttu paljon, onhan se raflaava esiintyjä, komeine pepsodent-hymyineen. En vaan ole ollenkaan varma siitä, että kaikki hänen metodinsa sopisi esimerkiksi basenjille. Suomen Eläinsuojeluyhdistys vastustaakin kovasti Millanin esiintymistä Suomessa nyt keväällä ja nappasin heidän tiedotteestaan tämän liitteen. Pieneläinsairaalan käyttäytymisklinikan julkaisemaa asiaa johtajuudesta, kannattaa lukea!

Niin ja miksi nyt tällaiset ajatukset nousi esille. Keskustellessa mahdollisten uusien pennunomistajien kanssa ja myös, kun kuulin, että meidän Miki on saanut uuden kaverin, shikokupoika Daisukin. Kyseinen yksilö muutti Mikin ystävän luokse ja on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Kun googletin siitä tietoa niin heh, se on "luonteeltaan se on todella haastava ja voi helposti pyrkiä perheen pomoksi. Se on hallitseva, eikä tule toimeen muiden samaa sukupuolta olevien koirien kanssa." Kappas vaan, niinhän tää meidän oma ihana basenjikin on, yleisiltä rotuominaisuuksiltaan. Eihän tietenkään jokainen yksilö ole, mutta siihen pitää varautua. Ja kun asian tiedostaa ja hyväksyy niin kaikki on kunnossa, eihän kaikki haluakaan mitään sylissä kannettavaa vinkulelua tai sohvatyynyllä makoilevaa karvakasaa. Jotka nekin osaa kyllä yrittää pomoilua....

Miki karvapallokamunsa kanssa. Saas nähdä, kuinka poikien kaveruus säilyy myöhemmällä iällä...