Onnea onnea Nelli ja vähän muutakin

Meidän ainokainen ensimmäinen täyttää tänään juhlavat 15 vuotta, hurraa Nelli !!! Ja suurkiitos Marikalle, joka on täysin omistautunut Nellin kanssa elämiseen - sellaista huolenpitoa harvoin näkee. Toivon teille sydämestäni vielä paljon yhteistä aikaa; vaikka tiedänkin, ettei sitä ainakaan kovin paljon enää ole. Luonnon laki, jolle ihminen ei paljoa mahda.

Meidän pentulaatikosta ei kummempaa uutta: lapset kasvaa ja äiti huolehtii. Pentujen silmät ei ole vielä auki, mutta kummasti ne havahtuu liikkeistä laatikon läheisyydessä ja alkavat hyöriä. Uusia kuvia perjantaina, kun Hetan emäntä tulee käymään.

Nassikat on täplärapuvaiheessa eli kirsut alkaa saada pigmenttiä. Oletan, että jollekulle jää heikompi pigmentti, se kulkee aika vahvasti Hetan puolen suvussa. Mutta se nyt on pieni vika, eipä tuo haittaa koiran elämää mitenkään - eikä ollut este Hetan valiotittelin saamisellekaan...
Pakko vähän kirjoittaa kiekostakin; anteeksi teille, joita asia ei pätkääkään kiinnosta. Meidän perheelle kiekon seuraaminen on samanlainen rakas harrastus kuin koiratkin. Mutta siis, miten julmaa onkaan julkisuus parikymppisille pojille, yksi epäonnistuminen pahaan paikkaan - siis eilisessä pelissä - ja lyttäys jäänrakoon. Ja kun vastassa oli vielä Ruotsi..... senhän tietää. Meillä onneksi on tuosta ihan päinvastainen kokemus, kun vuonna 2006 samoissa kisoissa meidän Teemu teki voittomaalin juuri Ruotsia vastaan ja päästiin mitalipeleihin. Makeita muistoja! Ja samassa tilanteessahan pojat on nytkin, tosin pronssin voittaminen vaatii kovan Kanadan lyömisen, toivotaan parasta!!