Sain vasta tänään soitettua Nellin emännälle ja yhdessä itkettiin - ajatella, että Marika oli säästänyt Nellin pentulakanan (jonka sisällä se meiltä 15 vuotta sitten lähti) ja saman lakanan sisällä Nelli nyt lähti viimeiselle matkalleen.
Marikan koti on nyt tyhjä ja ikävä on kova. Nuoren ihmisen elämässä 15 vuotta yhteistä elämää on pieni ikuisuus ja olen enemmän kuin kiitollinen hyvästä kodista ja kaikesta siitä hoivasta, jonka Marika Nellille antoi. Nellihän oli sellainen vanhan liiton basenji, luonteeltaan ei ollenkaan sieltä helpoimmasta päästä. Mutta hienosti Marika tyttösen kanssa pärjäsi, pakko vaan oli nyt sitten luovuttaa. Kiitos Marika kaikesta, olette mun mielessä pitkään....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti