Huolia ja muuta

Viikko vierähti ja mahtuihan siihen taas yhtä sun toista. Mukavin oli koirakeskustelu yhden pitkänlinjan koiraihmisen kanssa, jolla on ollut sekä palvelus- että seurakoiria. Merkillistä, miten niin monella on tunne, että koiramaailma on menossa ihan hulluun suuntaan: menestymisen pakko ajaa ihmisiä tuomaan koiria kasapäin ja teettämään hurjat määrät pentuja - joille sitten oikeiden ja pysyvien kotien löytäminen ei olekaan ihan helppoa ja koirista tulee helposti kiertolaisia. On myös kasvattajia, jotka surutta pistää ns. turhat koirat piikille, jotta uusille "tähdille" saadaan tilaa. Terveystilanne monissa roduissa on huolestuttava, vaikka kuinka testataan - ilmeisesti testituloksilla ei sittenkään ole olennaista merkitystä jalostustyössä. Kuulin aika hiuksianostattavia juttuja seurakoirapuolelta enkä yhtään ihmettele, että Kennelliiton kurinpitolautakunta saa jatkuvasti ilmoituksia sääntöjen vastaisista menettelyistä. Koirankasvatus on niin selvästi tullut bisnekseksi, monet elää sillä (verottajan tietämättä ;-)) ja koira on tuotteistettu, valitettavasti.

No, meidän perheen "tuotteet" nukkuu yleensä sohvalla päivät pitkät, mutta Peetu aina välillä järjestää ylläreitä. Tällä kertaa se oli repinyt takan reunustalle jääneen syttypalalaatikon ja ilmeisesti syönyt paloja - taas kerran se piti oksettaa. Kotona ei ole vetyperoksidia, joten suolaa vaan kurkkuun ja temppu toimii aina. Sitten hiilitabletteja ja odotusta ja odotusta. Yö oli levoton, mutta selvittiin säikähdyksellä. Toi kaveri se järkkää kaikenlaista ja sille sattuu. Mielessä on viime kevään kissan- ja kyynpuremat, toivottavasti nyt päästään vähemmällä!

Meidän vanha "tuote" on aina vaan enemmän mun varjo, mutta fyysisesti se näyttää olevan hyvässä kunnossa. Dementia siis etenee, mikä kuuluu maksaongelmaisen taudinkuvaan. Sille ei voi mitään ja kysyin lääkäriltä dementialääkettä: no sitäpä ei suositella maksaongelmaiselle. Eipä tietysti, sitten vaan elellään tän höperön kanssa ja sillä siisti. Alla olevassa kuvassa sillä on muuten mukamas eroahdistusta lieventävä Thundershirt, kovasti nyt mainostettu. Voipi olla, että se joillain toimii - meidän vanhus sitä pitää lähinnä lämpimikseen, muuta tehoa en siinä kyllä huomaa.

Mutta eilen sain tiedon toisesta kasvatistani, 10-vuotiaasta, joka kävi terveystarkissa ja yllättäen sen maksa-arvot on koholla. Ruokavalio meni heti uusiksi, Yrjölän puuroon lihan tilalle kanaa ja nappuloiksi Hepaticiä. Siinä perheessä on koirien ruokinta hyvällä tolalla, joten elämäntavat ei ole maksaa pilanneet - uskon, että geeneissä tuokin riesa kulkee. Tuon koiran vanhemmilla ei tietääkseni (!) ollut vastaavaa ongelmaa, mutta sepä ei paljoa todista. Muutenkin hieman kummastelen basenjien terveystilannetta: nuo maksaongelmat alkaa olla monelle tuttuja, kilpirauhasjutut tiedetään ja Koiranetti paljastaa aina välillä jotain uusia diagnooseja, tällä kertaa silmissä. Mutta näinhän se menee, enemmän testejä, enemmän ongelmia. Niin moni asia paljastuu vasta, kun koiria on käytetty jalostukseen. Ja kun on paljon tuonteja, joiden taustoja ei kunnolla tunneta ja 1+1 on koiranjalostuksessa usein 3 niin näinhän se menee.

Itsellä on koirien suhteen katse syksyyn ja kova hinku olisi saada kotiin uusi koiruus, narttu ehdottomasti. Saa sitten nähdä, saadaanko omia pentuja vai pitääkö ostaa; jälkimmäinen vaihtoehto ei oikein innosta, kun rahanhaaskuuta ja pettymyksiä on ollut ostokoirien suhteen enemmän kuin tarvis - mutta katsotaan nyt. Nyt me siirrymme lomanviettoon, cheers !