Kevätkohtauksen aika ja kyynpuremastakin

Koira on emäntänsä kanssa lenkillä ja popsii ihanaa tuoretta ruohoa. Muutama hyttynen inisee jossain, suomalainen kevät on juur kukkeimmillaan. Yhtäkkiä koira alkaa hoippua, yökkää ja putoaa jaloiltaan maahan, tajuttoman oloisena. Pissat tulee alle ja hetken näyttää tosi pahalta. Emäntä on hädissään ja nappaa koiran syliin, äkkiä kotiin ! Kotona laskee koiran lattialle, otus alkaa hiljalleen palata elämään. Ikenet on harmaat ja koira äärettömän väsynyt, kylmän oloinen. Pyrkii kuitenkin pian jo ylös, menee juomaan ja sitten nukkumaan.

Kaikki näyttää hiljakseen olevan hyvin, mutta mikä ihme toi oli? Epilepsiakohtausko, ei kait. No todennäköisesti ei, vaan ainakin basenjiväelle tuttu kevätkohtaus. Muistuttaa kovasti anafylaktista shokkia, ellei sellainen olekin. Varmaa diagnoosia ei kait kukaan ole tehnyt, vaikka koirat on joskus kiikutettu eläinlääkäriinkin. Maksa-arvot on usein kohtauksen jälkeen koholla, mutta palaavat itsekseen normaaleiksi. Kohtaus tulee yleensä aina näin loppukeväästä tai alkukesästä: onko kyseessä jokin allerginen reaktio hyttysenpistoille, ampparille vaiko tuoreen ruohon syönnille, varmaa tietoa ei taida olla.

En ole kohtausta koskaan nähnyt, mutta ylläoleva kuvaus on kasvatistani Rudista. Se oli myös muutoin allerginen, joten yhdistän nuo asiat - mutta kohtauksia saavat myös ne, jotka ei muuten ylireagoi millekään. Kohtausten saaminen näyttää myös kulkevan joissain suvuissa enemmän kuin toisissa, mutta mitään selkeää periytymismallia ei ole. Kortisoni yleensä nopeuttaa kohtauksesta toipumista, joten kyytabletteja kotiin ja vaikka taskuunkin - kyynpuremaanhan niitä ei enää suositella, mutta kaikenlaisiin muihin yliherkkyysreaktioihin se kyllä tuo helpotusta. Varautukaa siis, tiedätte mistä on kyse. Mutta useimmiten aina kohtaus tosiaan menee itsekseen ohi eli hätääntyä ei tarvitse !

Kuvassa Ruttu-Rudi monen basenjin lempipuuhailun jälkeen; siitä pojasta jäi paljon muistoja, ihania ja surullisiakin....
Ja vielä: meidän reilun kahdenkymmenen basenjivuoden aikana ollaan vain kerran koettu kyyn purema, vuosi siitä tulee juurikin täyteen enkä toista kertaa haluaisi siihen lieroon törmätä. Siis kun se on pahoissa aikeissa ja näin keväisin sen myrkky on tosi tujua. Klikkaa linkkiä, siinä yksi hyvä artikkeli. Koiran kanssa liikkuessa pitää olla valppaana ja jos jotain poikkeavaa tapahtuu, ensin on ehkä hyvä seurailla koiran yleiskuntoa hetkinen ja sitten hakeutua apua saamaan, jos koiran olo ei ala palata entiselleen.

Peetu pipijalka, turvotus näkyy jalassa hyvin vielä muutama päivä pureman jälkeen. Koiruus itse alkoi jo olla lähes oma itsensä päivä tiputuksessa olon jälkeen, onneksi. Maalla päivystävän eläinlääkärin löytäminen oli ison kiven takana, numero kannattaa olla kännykässä valmiina. Siis sellaisen, joka oikeasti ottaa hätätilanteessa koirankin vastaan. Me saatiin monta vastausta, että "ette voi tulla, ei ole aikoja" tai "meillä hoidetaan vain hyötyeläimiä". Jyväskylän seudulla oli ainakin viime vuonna tosi surkea tilanne, mutta loppu hyvin ! Peetuhan oli siis jo kissanpureman jälkeen vahvalla kipulääkityksellä, joten kyyn myrkyn yhteisvaikutus munuaisiin olisi saattanut olla kohtalokas. Siksi (ja koiran voinnin takia) meille tuli kiire lääkäriin.