Pentutreffeillä ja pennuista

Siinäpä meidän sakki niin valppaana, Eetu-poika ei valitettavasti isännän töiden takia päässyt mukaan. Kiitos kun tulitte ! Ja kiitos Heta-äidin emännälle Heidille kuvasta !

Olihan lystiä taas kerran katsella monen kymmenen pennun riehuntaa !! Yhtään ärripurria riidanhaastajaa ei joukossa ollut, mikä on tosi hienoa. Ulkomuodollisesti porukka oli sitä sun tätä: oli tappijalkaa, muutama aikamoisen kookas ja kaikkea siltä väliltä. Paljon kapoisia ja/tai pitkiä kuono-osia ja tosiaan moni sellaisessa kasvuvaiheessa, että neliömäisyys ja basenjille kuuluva eleganssi antaa vielä odottaa itseään. Sehän oli tosin helppoa arvata, kun tietää pentujen iän. Tuontejakin oli mukana; niitähän on aina kiva nähdä, kun ovat niitä tulevaisuuden toivoja, joilla kasvattajat pääsee omassa työssään eteenpäin. Samanlainen sekalainen taso niissäkin kyllä oli kuin muissakin pentusissa.

Sisarusrakkautta, kuva Satu Ristimäki
On kyllä ihan pakko sanoa, että koko pentujoukosta pisti silmään erityisesti yksi tyttönen, jonka olisin mieluusti napannut autoon mukaani - kotimaista kasvatusta oletettavasti, kaunis pää, tasapainoinen rakenne, ei mitään liioteltua; hieno häntä ja sulavat liikkeet - ehkä joskus vielä näen sen beibin uudelleen ja voin onnitella kasvattajaa ! Toki omianikin ihailen, sehän on selvä - vaikka vähän ihmettelen päätyyppiä eli minne jäi Peetun (ja Hugo-vaarin) vahva pää lisukkeineen. Yläkuvassa keskellä olevalla Ketulla on ehkä eniten häivähdystä isukin ilmeestä ja sellaista pilkettä silmäkulmassa.... Kropaltaan valmiimman näköinen on oikealla oleva Mickey ja hentoisin vasemmalla oleva Bani (se meidän kiipeilijätyttö). Alemmassa riekkukuvassa likat pistää velipojan vähän koville, kaikella rakkaudella !

Vähän sivujuonteena päistä: nyt pistää arveluttamaan, josko uskallan jenkki-Morganiin Peetun veljeä syksyllä yhdistää; Morgan kun on varsinainen "pure jenkki" päästään ja meille pitäisi saada jäämään kotiin mielummin kuutiopää kuin puikula. No, siitä suhteessa on aikaa miettiä ja ensin ootellaan Morganin loput kilpparit. Perusarvot T4 ja TSH oli ihan mallikkaat. Meillä on myös edessä testikausi sen suhteen, pärjäävätkö vanha Simo ja Morgan keskenään; vähän rouva tuntuu haastavan ukkoa eli menee härkkimään sitä, kun huomaa Simon ärisevän ja väistelevän. Meillä pitää olla rauha maassa, joten aika näyttää, miten porukka sopeutuu.

Tuossa Morgan edelliskesänä, nyt on painoa vissiin saman verran. Laiharille siis vaan ja ruokarosvo kuriin :-)