Aamusella töihin mennessä kummastelin junassa huimaa hajua - yks sun toinen mulkoili toisiinsa ja mietti, josko ryppynauha falskaa - mutta paljastuihan se. En minä, vaan viereisellä penkillä istuva nuori kolli (poika siis), nosti lenkkaria ja pohja oli ihan siinä itessään! Kaveri ei ollut huomannut etovaa kasaa asemalaiturin rampilla ja tallannut siihen, yäk! Kirosi tietenkin kaikki koirat eli saamarin piskit ja niiden omistajat h-vetin kuuseen, ymmärrän. Päätin pistää basujen vuosikirjan takaisin kassiin, ettei vaan tunnista mua koiranomistajaksi! Mutta joo, on se vaan kummaa toi siivoaminen - tosin tunnustan, ettei mahatautisen koiran jätökset ole niitä mukavimpia siivottavia!
No, se siitä. Viikko alkoi siis raflaavissa merkeissä, mutta mikäs tässä on ollessa. Kolme kiireistä viikkoa töissä ennen lomaa, mutta onhan se sitten ainakin hyvin ansaittu.
Viikonloppu oltiin kumminkin maalla ja Teemu tuli piipahtamaan ja auttamaan iskää terassin teossa. Peurungassa oli muksujen kiekkokoulu ja sieltä osui kotimatka sopivasti meille. Meidän koirat on ihan hassuja poikien perään, Teemun varsinkin. Teemu osaa puhua koiraa - ilmeisesti! Nappasin hämärissä tuon kuvan, saattaa olla niitä viimeisiä, joissa nuo kaverukset on enää yhdessä. Pelkkä ajatuskin itkettää, mutta niin se vaan on....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti