No, foorumilla on myös kasvattajille suunnattu oma palsta - kovin hiljainen tosin, koska suurin osa kasvattajista ei ole keskustelussa juuri koskaan mukana. Nekään, joilla paljon kasvattaneina (lue: paljon pentuja tai pitkään mukana) olisi jotain annettavaakin nuoremmille. Foorumilla keskusteltiin äskettäin muun muassa basenjien terveystietojen julkistamisesta, sillä nythän kaikki on joko sen tiedon varassa, mitä kotisivuilta löytyy, mitä jalostustoimikunnalle on kerrottu tai mitä koiran omistaja kertoo.
Oman kokemukseni mukaan kotisivut on pääasiassa kasvattajien mainospaikkoja, siis silloin kun sivuja edes päivitetään. Bloggaajat on oma lukunsa, bloggaaminen on päiväkirjan pitämistä ja sinne (=tänne) puretaan useammin sydäntä myös niistä ikävimmistä asioista. Useammin siis - enhän toki tiedä, miten valikoivaa tietoa jonkun muun "rakas päiväkirja" pitää sisällään.
Mutta kotisivuista siis: vapaa-aikoina niitä tulee seurailtua meillä ja muualla ja aika kriittisin silmin. Varsinkin sen suhteen, että jos olisin hankkimassa uutta koiraa itselleni, miten tekisin valinnan. Sortuisinko kermakuorrutukseen eli hyvin valittuihin show-kuviin ja pelkkään menestystarinaan? Kaikki on upeita näyttelykoiria ja eikä kellään koskaan mitään terveys- tai luonneongelmia, uskomatonta? Vai menisinkö pintaa syvemmälle ja lähtisin etsimään tietoja koirien tuloksista oikeasti, siis niistä, mitä esimerkiksi eri maiden kennelliittojen rekisterit pitää sisällään? Katsoisin näyttelytuloksia ja terveystuloksia - niistä joskus paljastuu kummia juttuja ja kasvattajien ja koiranomistajien valikoivaa tiedotusta kotisivujen kautta. Ja jos olisin edelleen kiinnostunut, sitten kysely vaan suoraan kasvattajalle tai koiran omistajalle ja niin sanotusti paperit pöytään. Kun esimerkiksi silmätarkastustuloksista ja kilpirauhastestituloksista näköjään ollaan montaa mieltä: toiselle tulos on normaali ja toinen haukkoo henkeään ja tyrkkäisi tuloksilla koiran suitsait lemmikkikastiin.
Ja miten on koiran luonne sitten, siitä ei saa yleensä paperia. Myöskään rotuyhdistyksen jalostustoimikunta ei yhdistelmiä hyväksyessään tai hylätessään pysty juurikaan ottamaan kantaa jalostusyksilöiden luonteeseen. Niin oletan. Näyttelyarvosteluja kannattaakin pyytää luettavaksi, usein kerhoilla on vuosikirjoja, josta niitä näkee. Mutta näyttelykin on vain näyttely, se ei aina kerro siitä, miten koira antaa vieraan käsitellä ja onko luonteeltaan avoin, siis sellainen, jonka toivoo jättävän ominaisuutensa myös jälkeläisilleen. Kun se kuitenkin tapahtuu; jälkeenpäin on sitten noloa sanoa vihaisen tai aran koiran omistajalle, että ootte tainneet itse sen pilata.
Ongelmallinen luonne onkin julkisesti helppo pukea vaikkapa "herkäksi" tai "basenjimaisen varautuneeksi" tai "se ei ole tottunut vieraisiin" tai "sillä oli ankea lapsuus" - koiran käyttäytymisen voi itse todeta, kun menee paikan päälle: narttua katsomaan kasvattajan kotiin ja urosta, jos suinkin mahdollista, vaikkapa näyttelyyn tai muihin tapahtumiin. Toki kertaheitolla varsinaiseen luonteen arviointi ei ole ihan helppoa, mutta käytös kyllä kertoo aika paljon. Basenjin perusluonne ei tokikaan ole sellainen "syliin ja pussaamaan" -tyyppi, sitä ei tarvitse vaatia - mutta millaisella luonteella varustetun pennun sitä itselleen haluaa, valinta on oma.
Ulkomaantuonnit onkin toki sitten luku sinänsä. Itse voisin kirjoittaa niistä kirjan, jälleen huolineen ja iloineen. Omalle kohdalle on kaikkea osunut ja kait osin omaa hyväuskoisuuttanikin olen saanut nähdä sen, miten riskinotto ei olekaan kannattanut. Siis kun ei ole ollut mahdollisuutta matkustaa paikan päälle tapaamaan kasvattajaa ja koiria.
Mutta nyt ansiotyö odottaa. Siihenkin liittyy kaikenlaista valikointia, mitä uskoa ja mitä olla uskomatta. Sellaistahan tää elämä on, valintojen tekemistä, omilla tai yhteisesti sovituilla kriteereillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti