On muuten hassua, miten pikkumarsuista äkkiä tulee ihan koiran näköisiä, kun kiinteä ruokinta pääsee vauhtiin. Äidin tisut on toki edelleen ihanat ja näillä näkymin äitikoira on meillä suurinpiirtein Itsenäisyyspäivään saakka. Sitten leikkisetä Peetu astuu kuvaan mukaan, ei toki ruokkijan ominaisuudessa, vaan tosiaan leikittäjänä.
21. marraskuuta 2012
4 viikkoa
Pienenpienet lapsukaisemme ovat tänään kokonaista yhden kuukauden ikäisiä ja ruoka maistuu ! Tähän mennessä on tisumaidon lisäksi jo syöty broilerin- ja naudan jauhista, kananmunankeltuaista, vähän raejuustoa ja makusteltu pehmennettyä vehnätöntä nappulaakin. Kaikki uppoaa salamavauhtia ja menua laajennetaan hissukseen possunjauhikseen, kermaviiliin ja piimään, vehnää sisältävään nappulaan, kalaan - mitä tässä nyt keksiikään, jotta pienet masut tottuisi vähän kaikkeen. Naturedietin muona on myös herkkua ja sitäkin tulee olemaan kohta tarjolla. Nutrolinin Pentu-öljyä menee myös välillä sapuskan joukkoon, äitikoiruuskin on sitä saanut koko ajan.
Äiti odottaa kiltisti vuoroaan, kun lapset on aterialla. Kumma kyllä, vaikka se on tosi ahne ruoan perään, se tosiaan odottaa lupaa ja tulee sitten jakamaan sen, mitä kupissa on jäljellä. Jauhis tosin meni tänäänkin niin nopsaan, ettei äidille jäänyt mitään - nappulamössön kanssa äiti sai luvan tulla vadille aikaisemmin, jottei lapset syö itseään puhki. Ja jotta saavat maidon heti ruoan päälle. Pienin eli ekaks syntynyt pimatsu on kaikkein aktiivisin kiipeilijä ja kohta pentulaatikko joutaakin taas varastoon. Niin ne lapset kasvaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti