Olen taas saanut privaatisti palautetta blogista ja paljon, kiitos! On tosi mukavaa, että - vaikka kirjoitankin pääasiassa itselle tai tavalla tai toiselle tutuille - niin lukijoita on paljon ja palaute on yleensä myönteistä. Jotkut tosin tuntuu hieman huvittuneesti naureskelevankin joillekin mun jutuille, mutta eipä hätää; mielipiteen ilmaisemisen oikeus on jokaisella. Ja joskus tulee kirjoitettua näköjään liian henkilökohtaisiakin asioita, kuten perheestä; mutta eihän me olla pelkkiä koiranomistajia, meillä on muukin elämä. Ja siihen kuuluu ihmisperhekin, huolineen ja iloineen. Otsikossahan ei muuten luekaan mun kennelnimi, vaan ihka oma sukunimi basenjilla maustettuna.
Oispa ollut kiva otos söötistä poikapennusta, vaan tarkennus osui palloon. Taitavaa (?)!
Meillä basenjintaimet kasvaa, huomenna ollaan jo 5 viikkoa ja on taas madotuksen aika. Morgankin saa viimeisen matokuurinsa meillä, se lähtee viikon päästä. Josta olen tavallaan huojentunut, on kiva päästä taas ulkoilemaan vain kahden koissin kanssa ja omat pojatkin pääsee taas normaaliin elämään. Kunnes alakerran pikkuväki hyökkää rappuja ylös.... Mutta Morgan on joka tapauksessa esimerkillinen äiti, se pitää edelleen pentuhuoneen puhtaana, jos suinkin vaan jokaiseen länttiin ja peppuun ehtii. Meidän isäntää etoo Morganin tapa syödä pentujen ulosteet, isännän on lähdettävä aina pentujen luota pois, kun siivousoperaatio alkaa. Eipä tuo "vanhan liiton mies" tainnut koskaan omien poikiensa kakkavaippojakaan vaihtaa, joten se siitä.
Siinä meidän lelukoirat, kuten eräs pikkuihminen pennuista sanoi. Klikkaa kuvaa, niin näet sen isompana. Mutta kyllä on lelut kaukana, kun pienet hampaat urakalla iskee varpaisiin - ja hurjemmaksi meno vaan muuttuu. Muuten nuo nassukat on kyllä aika suloisia pikkupandoja, valkoinen väri jotenkin pehmentää ilmettä.
2 kommenttia:
Kyllä ovat niin suloisia! Lelukoiran näköisiä juurikin! Eipä tarvi meillä joulusiivousta tehdä. Pikkuriiviötä odotellessa! Matot voi huoletta jättää laittamatta lattialle ja kuusta ei tarvita tänä jouluna ollenkaan.
Moikka, kiva "nähdä" sut täälläkin :-) ! Tulee mieleen meidän ensimmäinen basenji, uros nimeltä Hiski. Se muutti meille vuodenvaihteen jälkeen (vuonna 1991) niin, että meillä oli vielä joulukuusi. Ensimmäiseksi se mietti hetken eteisessä, mitä tehdä - ja sitten tepsutteli kuusen alle kakalle. Meidän pojat oli aika pieniä silloin, mutta muistavat Hissun nimenomaan tosta :-) !! Omien pentujen tapanahan on ollut repiä alaoksien koristeet kuusesta, joskus on kuusi ollut vaarassa kaatua ja se on täytynyt laittaa kompostiverkon sisään. Ja vanhan Simon ollessa jo juniori-iässä se puri kuusenkynttilöiden johdon poikki ja sai aikamoisen sähköiskun. Että sellaisia muistoja meillä, tervetuloa vaan basenjin omistajaksi !! Rakkain (!!) terveisin kasvattajatäti...
Lähetä kommentti