Ai ai, mitä ajatuksia !!

Ihan pakko linkittää taas tähän blogiin! Kun itsellä on koiralapset kasvamassa ja ostajakandien näkökulmasta on pakko valita kullekin se, joka minun mielestäni kyseiselle ihmiselle tai perheeseen sopii. Kun pennuissa on nähtävissä erilaisia perusluonteita jo nyt ja viikon parin päästä vielä enemmän.

Tässä yhteydessä tuli mieleeni jonkun kuukauden takaa Lemmikkipalstojen Apulassa ollut ilmoitus, jossa alle vuoden ikäinen basenji - taisi olla narttu - etsi uutta kotia, kun nykyinen omistaja oli pettynyt rotuun, se ei vastannut hänen odotuksiaan (!!).

Kyllä ilmoitusta lukiessa joutui miettimään, missä meni pieleen: eikös kasvattaja ollut maalaillut kauhukuvat, millaista basenjin kanssa eläminen pahimmoillaan voi olla. Vai eikö omistaja omaksunut tai uskonut kasvattajaa ja tuliko kenties kerrottua muunnettua totuutta rotutietoisuudesta, omista resursseista koiranhoidon suhteen jne.? Pennun myynnissä ja ostamisessa on runsaasti liikkuvia osia ja yksi asia on varma: valehtelu ei kannata. Basenji ei ole niitä helpoimmin uudelleensijoitettavia koiria, kaikilla kasvattajilla ei ole mahdollisuutta ottaa koiria takaisin omaan laumaansa ja vastuu on lähtötilanteessa aikamoinen, molemmilla osapuolilla.

Kuvassa nyt jo edesmennyt rakkain koiruni Ine, poikansa Simo (meidän oma höperö vanhuksemme) ja aussityttö Mandi, nykyistenkin vaksujen pikku mummo. Tuo lauma oli aina sovussa ja niiden kanssa oli nautinto elellä !

Elämä koiran kanssa ei aina ole ruusuilla tanssimista eikä seslonkichampioonina loikoilua. Mutta on se vaan niin antoisaa - kun tietyt tosiasiat on hyväksynyt ja koiraelämään sitoutunut.