Joulupäivän rauhaa (?)

Aatto oli ja meni, vähän apeissa tunnelmissa yhden perheenjäsenen maatessa sairaalassa. Pentua ollaan yritetty opettaa tavoille eli jäämään yksin: parketti ei kestä pissalätäköitä ja vanha Simo on arvaamaton - pennun olisi turvallisinta olla aitauksessa.

No niin: tuo kuva puhunee puolestaan. Taas kiipeilijäpentu! Viimetalvisten serkku, kait se on suvussa! Joka kerta, oli sitten parin minuutin tai muutamien tuntien yksinolo, neito tulee yli aidasta (vaikka yritettiin kattoakin siihen). Tarpeet on sentään tehty hienosti paperille joka kerta, mutta nyt on miettimisen paikka, minne neiti työpäivien ajaksi. Alakertaan yksin suljetun oven taakse, ei tunnu oikein kivalta. Tuota aitausta pitää kait vaan vahvistaa ja kunhan pääsee pukuhuoneen lattialämpöön, ehkä (?) viihtyy paremmin.

Muualla pentujen kanssa on ollut vähän samanmoisia "ongelmia", yksinjääminen ei oikein vielä maistu. Mutta pennulle pitää antaa aikaa, isosta laumasta varsinkaan yksinäiseksi koiraksi lähteminen ei ole ihan simppeliä. Yksinolon totutteluhan lähtee ihan siitä, että äitee menee vessaan ja pentu jää oven ulkopuolelle, vikisemättä. Muuten kaikilla sujuu hyvin, kiitos kuvista ja kuulumisista! Kunhan saan pöytäkoneeni huollosta voin jaella kuvia muidenkin iloksi. Jotkut rohkeat on muuten laittaneet joulukuusenkin, meillä sitä ei ole - pentu on niin villi (ja villitsee Peetunkin), että kuusi olis ollut kumossa jo moneen kertaan. Eli tällainen Joulu meillä, ensi vuonna toivottavasti taas perinteisempi!