Ristiriitaisia tunteita

Jokainen kasvattaja varmaan kokee aikalailla skitsoja tunteita siinä vaiheessa, kun pentulauma alkaa hajota. Toisaalta pieniä on kova ikävä, toisaalta huokaa helpotuksesta, kun siivoaminen vähenee - ja toisaalta kantaa sitten huolta "lastensa" uudesta elämästä, vaikka onkin onnellinen hyvistä uusista kodeista. Ihan kuin äiti konsanaan, samat on fiilikset!

Pennuista tuo ihanainen makkara muutti siis Lappeenrantaan ja siellä sujuu elämä mallikkaasti ja vauhdikkaasti. Ruokaa osataan odottaa istua napottaen ja pikapuoliin alkaa yksinolon harjoittelu. Hienoa! Toinen tyttö on siis Raumalla ja Mandi-mummokin jo suvaitsee ipanan ihan sylikaveriksi, hyvä tytöt! Isoin pojista lähti eilen tuohon naapuriin Keravalle, pian varmaan kuulen sieltä uutisia. Tänään lähtee täpläpoika Pelle Vierumäelle, huomenna Armi Vantaan toiselle laidalle ja lauantaina sitten lunki "Mr. Bond" isänsä kamuksi. Kotiin jää pieni pimatsu Liila, jolle pitäisi nimi keksiä. Lovebird on virallinen nimi eli papukaija, tuleeko siitä Papu vai Kaija vai jotain fiinimpää. Se on vähän sellainen puikula niin papu siitä ei ainakaan tule! Tulisko siitä Lilja, Laakson Liljahan olis hieno ;-) Kuka muistaa sen nimisen biisin ?

Sisko ja sen veli eli meidän ja Miki-iskän pennelit

Meidän tytteli

Jaa niin: ristiriitaisia tunteita herättää myös tämä vanheneminen: kiitos kovasti kaikille mua muistaneille! Osanotto suruun vaiko iloon, ehkä tää ikääntyminen tässä elämänvaiheessa on jo vähän molempia.