Dagen efter

Eipä ole krapula, vaan ajatukset vielä menneessä ja eilisessä. Isännän Kalevi-setä saatettiin viimeiselle matkalleen Järvenpäässä ja kyllä oli tunnelmallinen tilaisuus. Pappi jo eläkkeellä ja Kalevin vanha tuttu; loi oman rauhallisen ja jotenkin kotoisenkin ilmapiirin. Ja läksiäiset eli muistotilaisuus vailla vertaa, ihania muisteluita ja jopa naurua yhdessä - sellaisen pitää sen viimeisen tilaisuuden ollakin. Ja samalla mukana oli ripaus Järvenpään historiaa; Laakson sukua on Järvenpäässä paljon ja monet siellä syntyneetkin; hauska oli kuunnella tarinoita Mannin metsistä ja Sauson käsinetehtailijasta ja kaikenmaailman kolttosista, mitä pojat nuorina keksivät. Nyt ne pojat ovat osa jo pois joukostamme, muutama vielä jäljellä ja suku elää lapsissa ja lapsenlapsissa ja niiden lapsissa. Niin se elämä meitä vie, sukupolvesta toiseen. Ehkä jokunen Laakso vielä muuttaa takaisin Järvenpäähän, täältä eräs vantaalainenkin - aika näyttää....

Koissit ne järjestää iloa (?) tai ainakin tekemistä elämään

... ja joskus tuo pyryharakka jopa malttaa istahtaa hetkeksi. Aika harvoin tosin....