Hei laukkaa ratsu reima

Noinhan sitä laulettiin lapsena ja syötiin hevosenlihaa leikkeleenä - nam, mitä herkkua. Äiti (jolla olisi ollut viime maanantaina 88 v. synttärit) oli Elannon lihakaupassa töissä ja toi maistiaisia: hevosenpaisti oli suurta herkkua, siis suolattuna leivän päällä. Nyt on kamala poru ja jotkut yökkäilee - no, kansalaisia on huijattu valheellisilla tuoteselosteilla, mutta ei sentään myrkytetty.

Ajatukset on myös laukanneet tässä viikon aikana tän meidän rakkaan rodun parissa. Sain näet ihan sattumalta muun muassa sellaisia "tietoja" epilepsiakoirista, että suorastaan ketuttaa; ympäri maailmaa näköjään tuo sairaus puhututtaa (ja miksikäs ei) ja esille heitellään tietoja suomalaisistakin koirista, joista itse en ole kuullutkaan mitään. Liekö jutut tosia, vaikea sanoa? Mutta en pidä mahdottomanakaan, koiramaailmassa ylipäätään on tapana lakaista kipeät asiat maton alle ja leikkiä, että hiljaisuus vie ne pois. Niinpä niin. Epilepsia on kuitenkin kirous sekä koiralle että sen perheelle ja sitä pitää välttää kaikin mahdollisin keinoin. Mutta ihan sama henki on toki muiden terveysasioiden suhteen; osa tiedoista on onneksi sentään julkisia ja tarvittaessa tarkistettavissa, ainakin joissain maissa. Epilepsian suhteen lienee kuitenkin selvää, että sitä on kaikkialla ja myös basenjeilla. Se, että sitä esiintyy Suomessa ei ole mikään ihme, onhan tänne tuotu koiria joka puolelta ja varsinkin ennen vanhaan kasvattajat taisi olla aika huolettomia jalostusvalinnoissaan. Ei ole kauaa, kun kuulin sanonnan, että "ei se mitään, jos sillä ja sillä koiralla on epi, veljeähän voi käyttää". Noin varmaan joskus tehtiin, eipä sentään tehdä enää, jos sääntöjä noudatetaan.

No, tuo liittyi tosiaan mulle tulleeseen viestiin ja samalla vähän siihen, että yritän kaivella tietoa potentiaalisista jalostusuroksista. Meille ei suunnitella pentuja, kasvatille sen sijaan kyllä. Me nyt vaan odotellaan kuitenkin viikonloppua ja rentoutumista. Jos vaikka tuo ADHD-koiralapsikin ottaisi edes välillä iisimmin, kun ehtii useammin ulos purkamaan energiaa. Se on kyllä ihan uskomaton tohottaja! Entistä enemmän ihailen meidän Peetua, joka on lunki juntti eikä ole koskaan jaksanut turhia hötkyillä. Sopii meidän kotiin!

Likanlätkä siis vaihtaa hampaita ja kaikkea pitää purra ja järsiä ja repiä. Vaikka mieli tekis ees hetki takan edessä huilia niin ei sittenkään malta.

Siispä aurinkoista viikonloppua - ja joillekin hiihtoloman loppua - kaikille!