Jess, eilinen rieha pisti tyttelin nukkumaan puol kahdeksaan, olihan ihana sunnuntaiaamu! Lumityöt ei sitten olleetkaan niin ihania, märkä lumi painaa ja meikäläisen ranteet ei tahdo oikein kestää lapiointia. Mutta särkeviä niveliä on hyvä liikutella, niinhän sitä sanotaan. Ja koirille pitää tehdä kunnon vessapaikka, se kuuluu aina mun hommiin!
Tältä päivältä muutama kuva: Pelle-poika näyttää nukkumisen mallia, aika rentoa!
Ja meidän tirppana ihmettelee karvanoppasetäänsä, sillä kun on tosi kummat nukkumisasennot. Ja hirmunen karvanlähtö alkamassa, hevosraudalla on taas käyttöä.
Bondi-veljeltä tuli myös kuulumisia, se onkin pentupojista se erilainen nuori. Kropan mallista tulee mieleen eräs australialainen esi-isä ja onkin jännä katsoa, miten poju kehittyy! Miki-isin kanssa elämä sujuu vauhdikkaasti, pentu villitsee aikuisen aika taitavasti - se on nähty täälläkin. Hyvää jatkoa vaan sinnekin!
Tuleva viikko onkin varmaan raskas. Ei sen takia, että Peetulla ja tytsyllä on rokotukset, mutta sen takia, että vanhan Simon kohtalo alkaa sinetöityä. Samalla lääkärireissulla katsotaan Simpan veriarvot, viimeistä kertaa :-( Simo täyttää 14 vuotta tiistaina ja pari päivää myöhemmin on sen Ine-äidin poismenon muistopäivä. Inehän jouduttiin nukuttamaan ikiuneen Ystävänpäivänä 2008...... Ja lauantaina on hautajaiset, miehen teräsvaari-setä joutui antamaan vakavalle sairaudelle periksi ja Järvenpään metsissä on nyt yksi seniorisuunnistaja vähemmän. En tiedä, miten selviän kun pelkkä muistovärssyjen miettiminenkin nosti itkun pintaan. Suren varmaan tuota meidän koiravanhusta jo etukäteen ja kaikki kauniit sanat osuu todella syvälle.... ystävän menettäminen on aina surullista, oli sitten kyse koirasta tai ihmisestä. Niin, tiedän, ettei verrata saisi, mutta niin se vaan on.
3 kommenttia:
Sinulla on todella rankka viikko edessä, jaksamista.
Voimia sulle, aika monta ikävää asiaa osuu samalle viikolle. Ja vielä ne hautajaisetkin. Täällä ollaan hengessä kovasti mukana.
Kiitos <3! Simon kanssahan tää on sellaista roikkumista ollut jo pitkään ja melkein toivon, että luonto tekisi tehtävänsä. Mutta eihän se niin käy, tietenkään. Torstaina kuullaan tuomio, mutta kotiin varmaan tullaan vielä, muutamiksi viikoiksi ainakin. Maaliskuun lopulla on parin viikon lomat ja kaikkien on sillä aikaa helpompi sopeutua uuteen tilanteeseen. Tää on inhottavaa aikaa.....
Lähetä kommentti