Tytteleistä

Kuulumisia Lappeenrannasta: Peppi-pentu se aloitti juoksunsa muutama päivä sitten, äitinsä tapaan varhaiskypsä pimu!

Peppi-pentu puistoilemassa, nyt vaan on "lappu luukulla" vähän aikaa eli ei pääse kiusaamaan poikakoiruja....

Saa nähdä, miten meidän käy..... Me taas oltiin juoksemassa kehässä, Tytin ja Armin kanssa osallistuttiin Hyvinkään pentunäyttelyyn. Nyt on meikäläisen keuhkot tukossa ja nenä täynnä pölyä; äkkiä muistui mieleen, miksi en viihdy sisäkisoissa ollenkaan. Seuraava kisa on varmaan joskus kesemmällä, enemmän nautiskellaan nyt lumen paljastamasta metsästä ihanine hajuineen. Koirien paratiisi ja uusi vuodenaika tuntuu kyllä kivalta!

Basenjit tuomaroi Unto Timonen eli tuntee kyllä rodun hyvin. Tässä Tytin arvostelu:

Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Hyväasentoiset korvat, tyylikäs niskan kaari. Erinomainen etuosa ja runko, kaunis ylälinja. Hyvä hännänkiinnitys. Hyvin kulmautunut takaosa. Liikkuu erinomaisesti.

Tytti oli siis tällä kertaa ykkönen ja sisko Armi kakkonen, mutta sekin sai kunniapalkinnon. Tytöt on kovasti erityyppisiä; Armi elegantti koipeliini ihanan lyhyellä karvalla, Tytti krouvimpi, äitinsä pidempi karva ja massaakin jo enemmän. Kun Armilla on kasvaneet jalat niin Tytillä taas selkä - erilainen kasvuvauhti ja erilainen kropan perusmalli.

Armi ja handleri Hami

Armi

Tytti - jolla ei ole löysät välikämmenet, seisoo tässä vain etutassut huonossa asennossa.

Tytti, tästä kuvakulmasta pää muistuttaa hauskasti meidän Peetun pentuja!

Kyllä muuten kuvat voi valehdella: kuvakulmat, valaistus, koiran asento ja ties mikä vaikuttaa otokseen eikä niiden perusteella oikein voi koiraa arvostella. Eikä tarvitsekaan, kunhan niistä näkee yleiskuvan nassikoista - jotka luonnollisesti on ihan kesken kehityksen. Mistä kuitenkin olen superiloinen on se, että vaikka kumpikaan ei ole käynyt missään treeneissä tai edes paikoissa, missä on tungosta ja meteliä niin molemmat olivat rauhallisia ja uteliaita sekä toisia koiria että ihmisiä kohtaan. Tässä huomaa, että jos pennun hermorakenne on kunnossa, se pärjää ilman stressireaktioita uusissa tilanteissa ilman erityistä "ympäristöharjoitteluakin".

Tunne koirasi -slogan on kumminkin ihan tosi: jos koira vaikuttaa hermostuneelta (nuolee vaikka vain huuliaan toistuvasti) autoreissulla tai pyörii ympyrää marketin parkkihallissa - silloin on tarvis vaan liikkua enemmän ja siedättää erilaisiin tilanteisiin. Tässä kehitysvaiheessa pennut on myös herkkiä, alkava sukukypsyys sekoittaa päätä ja pentu voi reagoida asioihin ihan eri tavalla kuin aiemmin. Koiranlukutaitoa - niitä pieniä eleitäkin - on siis hyvä opetella tunnistamaan! Kehäesiintyminen on tietenkin oma lukunsa ja pentunäyttelyn tarkoitus olikin meille enemmän sellainen arviointitilaisuus: miten tytöt yleisesti käyttäytyy, kuinka sujuu tuomaroitavana oleminen pöydällä, miten jaksaa pitkän päivän ja kuinka sen jälkeen; meneekö vaikkapa masu sekaisin jännityksestä. Meillä siis kaikki hyvin! Tytin kanssa meillä ei ole mietittynä mitään turnaussuunnitelmaa, ehkä tosiaan joskus myöhemmin kesällä sitten taas. Armi varmaan käy ahkerammin, hauska on seurailla sen kehitystä!

Mutta nyt nautitaan keväisestä päivästä!

Eturaajat hieman leveäasentoiset - sanoisi tuomari :-)

Metsänpeikot kotipihalla

Ja raparperit tunkee jo maasta, kevät ON!