Tässä vielä Miki ja poikansa Bondi, basenjille rakkaassa paikassa eli uteliaana ulos kurkkimassa. Ja yhdessä, Bondi on kuulema kovin samanmoinen kuin meidän Tytti: aina seuraamassa ihmistä ja jos kaksijalkaista ei ole hollilla, sitten koirakamun kyljessä. Basenji on niin laumaeläin ja sen laumaan kuuluu ihan kaikki, kotona asuvat varsinkin. Mutta kyllä basu on onnessaan, kun sillä on koirakaveri!
Jotkut näistä on kyllä aika härskejäkin, Tytti esim. istuu vaikka päälle, jos sattuu huvittamaan.
Kyllä useampi basenji on vaan rikkaus, niin erilaisia luonteeltaan nämäkin meidän kaksi, vaikka ovatkin samaa sukua. Välillä kumminkin iskee kova ikävä poismenneisiin ja joku tietty ihminen tai paikka tuo kyyneleet silmiin. Meidänkin laumassa vanha Simo oli kuitenkin niin pitkään ja omanlaisenaan oli niin rakas. Eilen käytiin tässä meidän lähistöllä lorisevalla Tussinkoskella, joka oli Simpan lempipaikka; se meni aina vesirajaan odottamaan, että heitän sille kepin veteen, jonka se saa pyydystää. Muut ei tuota tee ja haikea oli kotiinpäin kävely. Olisi se kolmaskin meidän porukassa mennyt, jos....... mutta kun ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti