Pettuleipää ja muuta apetta

Basenjeille tosiaan kelpaa syötäväksi melkein mikä vaan ei-niin-normaali koiranruoka: toukista marjoihin ja tammenterhoihin, supikoiran jätökset sulamattomine myyränraatoineen (onneksi meillä ei kait vielä esiinny sitä ihmisillekin vaarallista myyräekinokokkoosia) ja hajotetusta kannosta maatunutta lemuavaa multaa - ja puun kuoria. Eikös se pettujauho joskus tehty just noista männynkuorista tai sen osista?

Mökkiläiskoiran ape on siis monipuolista ja joukkoon mahtuu tietenkin perushuttua eli nappulaa, kaurapuuroa, ruoanjätteitä, Nature Dietiä, kuivattua nauhan mahalaukkua ja kurkkutorvia. Tammenterhoja meillä tosin on vain kotona, etupihalla kasvaa tammi, josta kurret sitten hakevat talviruokaansa. Pudottelevat maahankin, kiitos vaan basenjien puolesta. Onneksi koirien masut on kunnossa, pitkään aikaan ei ole ollut mitään ongelmia sen suhteen ja koputetaan puuta, mitään vaivoja en kyllä kaipaakaan.

Syyskuu alkaa näköjään sateisena, vaan eipä haittaa. Kaupunkilaismökkiläiset istuu läppäriensä edessä, naks naks sanoo vaan hiiret. Koirat sai sateessa tunnin aamulenkin ja nukkuvat nyt. Iltapäivällä mennään appeelle Upin Grilliin, paikallista yrittää pitää aina joskus tukea. Ja huomenna onkin jännää, mitä sanoo kunnan uusi rakennustarkastaja; onko iskän omin käsin tekemä mökkelö luvalla asumiskelvollinen vaiko mitä? Eipä muuta kuin maukasta sunnuntaita itse kullekin ja hyvää syyskuun alkua!