Yksi vanhoista on poissa, kun Minni eli Sharaba Safi Babaika nukkui ikiuneen viime maanantaina. Se oli syntynyt 22.1.1998, joten ikää oli jo paljon ja perheen suru on suuri; pitkä yhteinen elämä päättyi tähän. Minni muutti aikoinaan Laannin perheeseen Senni-basenjin kaveriksi ja kun Sennin oli aika lähteä, Minni sai kaverikseen meiltä Iineksen. Iines on nyt yksin ja varmasti olo on orpo. Näin tämä vaan menee, vanhusten on aika tulee täyteen ja vaikka sen tietää, se jättää aina ison ikävän jälkeensä. Sydänlämmin osanotto siis Minnin kotiväelle!
Suruviesti saavutti meidät pitkän ja rauhallisen viikonlopun jälkeen; olimme maalla nauttimassa talvisesta maisemasta. Enemmän toki sisällä, otsalamppu jäi kotiin ja kun neljältä on jo pilkkosen pimeä, iltalenkki jäi pois eikä ulkona muutenkaan pystynyt mitään puuhastelemaan. Itsenäisyyspäivänä sitten taas uusiksi ja taatusti otsalamppu mukaan! Tuossa muuten taas malliesimerkki meidän koiruuksista: pedillä olis hyvin tilaa kolmannellekin, kun Tytin pitää aina maata Peetussa kiinni.
Päijänteen rannassa kumminkin käytiin aamulenkit ja hiivarihan oli aikamoinen. Tytti oli ihmeissään aaltojen loiskumisesta, hassu tyttö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti