11. marraskuuta 2013

Kylkiäinen

Peetulla on siis kylkiäinen. Halusi tai ei niin aina se vaan on siinä......istu tai makaa, lähde ulos tai lämmittele. Kaksin aina kaunihimpi vai miten sitä nyt sanotaan, mutta on ne vaan metkoja mötköjä!

3 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Ihanat kuvat, varsinkin tuo ylin :) Noista tulee hyvälle tuulelle.

Hynytintti kirjoitti...

Hienot takit! Näen paljon samaa näissä sukulaislapsissa, muutakin kuin puikulapää ;) Kuten Tytti myös Pedro viihtyy meillä ison mustan äärimmäisessä läheisyydessä - koko ajan! Negrolla onkin ollut aikamoinen sopeutuminen tuohon kylkiäiseen, mutta sietokyky kasvaa koko ajan.

Hannele kirjoitti...

Takit on meidän edesmenneen kasvattipojan Rudin "mummon" tekemiä, Peetulle vähän liian pieni.
Mutta joo, noi Morganin jälkeläiset taitaa olla melkein kaikki sellaisia sylikyhnyjä! Jos eivät pääse toisen koiran viereen niin sitten ollaan isännän tai emännän kainalossa, melkein ärsyttävyyteen asti!
Ja kyllä jokainen koira meidänkin huushollissa on ollut ja on niin erilainen luonteeltaan, hauska niitä on seurailla!
Terkkuja Heidi ja Tintti ja terveiset Eijalle kans!