Uskotko kaikkea

Muistojen viikko on pian alkamassa, 9.4. on sekä mun että puoliskon äitien kuolinpäivä. Vainajien muistamiseenhan liittyy aina uskomuksia: sielu lensi taivaaseen, ikuinen elämä alkoi jne. Jokainen toki uskoo mihin haluaa; totuus on jokaisen oma sellaisissa asioissa, jota ei voi olemassaolevilla faktoilla todentaa ja todistaa. Tämän päivän Hesarissa eräs tunnettu artisti kertoo viesteistä kuolleelta puolisoltaan - mun serkkupoikahan se siellä viestittelee, ainakin viestien vastaanottaja siihen uskoo ja lujasti!

Niinpä tuttujen kanssa tuossa mietittiin, mikä muokkaa ihmisen käsityksiä oikeasta ja väärästä ja totuuksista ja epäsellaisista. Näiden aikojen informaatiotulvassa on tosi vaikea päättää, mihin uskoo ja minkä perusteella omat valintansa tekee. Onko ostos-tv-mäiset markkinointikehut uskottavia, saatko rahoillesi tai muulle panostukselle vastinetta, onko netti totta. Onko naistenlehtien kuvailut onnellisesta elämästä uskottavia, entä tieteelliset tutkimukset. Kun tutkimustulokset kumotaan heti seuraavassa tutkimuksessa ja onnellinen etusivun botoxvaimo onkin seuraavassa lehdessä jo eronnut. Tai ostat trainerin telkkarimainoksen perusteella, ei tuokaan mainostettua tehoa ja vielä leviää kohtuullisen käytön jälkeen; hankalasti palautettavissa ja kaupan purku samoin. Kera pettymyksen vielä tietty.

Koiramaailmaan tämä istuu myös, totta kai. Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää. Kuvia photoshopataan tai kuvauksen kohteet on niin fiinisti aseteltuja, että näyttävät jumalaisilta. Terveystiedot näyttää hienoilta ja totuudenmukaisilta eikä kukaan tiedä, onko sieltä unohtunut jotain, kenties epämiellyttävää. Ostat pennun ja saat vaivoiksesi maanantaikappaleen, vaikka kaiken piti olla hyvin. Luontoäidin oikkuja vai huonosti suunniteltu tuote, sitä sitten miettii ja ihmettelee. Mutta ainakin se on totta, mitä omin silmin näkee ja kokee. Ja siinä sitten tuumailee, miten minkäkin asian omassa skaalassaan punnitsee ja kuinka huolestunut tai huoleton on syytä olla. Näitä keskusteluja tässä joutuu aina välillä käymään ja kun osuu omalle kohdalle, peilaaminen omiin kokemuksiin ehkä auttaa tai sitten ei. Kohtalaisen kauan on tullut näitä polkuja tallattua, mutta aina sitä törmää johonkin uuteen; joko asiaan, tapahtumaan tai ihmiseen, joka pistää ajatusmyllyn pyörimään. Onneksi mitään isoa ja vakavaa ei ole ainakaan toistaiseksi tullut esiin, mutta kiusaahan ne pienemmätkin riesat ja huolettaakin. Vastapainoksi tietenkin on aina ne iloiset asiat, joita näkee ja kuulee ja joiden olemassaolon tietää kysymättäkin.

Mutta tämä on siis niin totta! Asialla ei ole ollut jättikoi, vaan jompikumpi meidän otuksista. Kirottu pahantekijä, kumpi lieneekään ja veikkaan tällä kertaa nuorempaa. En tiedä, onko kevätjuoksu tosiaan tuloillaan, vai muuten vaan pitää panna parastaan säheltämällä joka suunnalla ja nakertamalla kaikkea, mihin pitkä kuono vaan mahtuu. Ensimmäinen vuosi sen kanssa meni nätisti, mutta nyt sitten otetaan vahinko takaisin ja pannaan ihan parasta vähän kaikessa. Samanlaisia sattumuksia on kuulema muutamien sisarustenkin kanssa - joten kestämistä ja huumoria vaan toivottelen itsekullekin! Ja lystiä viikonloppua, vaikkapa kevätsiivouksen merkeissä....