Kiipee ja kipee

Pennut on nyt 2-viikkoisia ja pieniä kuin mitkä. Syntymäpaino oli oma lukunsa ja vaikka äitee on laatikossa kellon ympäri, ei muksujen painot ole samaa luokkaa kuin meidän muilla saman ikäisillä. Mutta eipä se haittaa, viikko vielä ja sitten alkaa kiinteän ruoan syönti, katsotaan sitten. Ja jospa tytöistä tuleekin Mandi-mummon kokoisia - sehän olis vain mukavaa! Pojat onkin selvästi kookkaampia hentosten neitojen rinnalla.

Pennut on kuitenkin jänteviä ja reippaita ja joka-aamuinen pentulaatikon siivous (eli alusen vaihto, äitikoira kyllä muuten pitää huolen kaikenlaisesta puhtaanapidosta) alkaa jo näyttää hauskalta. Kuka nyt tollasessa pienessä apuloodassa haluaa olla kasassa, ei kukaan.

Silmätkin alkaa muutamalla jo aueta ja kovastihan nuo on hellyyttävän näköisiä pikkutihruja tässä vaiheessa.

Tänään on sitten meikäläisen lääkärireissu, saa nähdä, mikä on tuomio. Kipee on "häntä" edelleen ja liikkuminen muumikävelyä... Muoks: pikakuuri särky- ja tulehduskipulääkettä ja maanantaina uus lekurikeikka. Näillä mennään!