Meidän urhea papparainen, siinä se lepäilee mun vieressä tuolissa, kun olen koneella. Niin tänäänkin, lekurireissun jälkeen. Kiitollisin mielin tätä kirjoitan, ensinnäkin kaikki kolme käyttäytyi lääkärillä aivan upeasti, mun ei edes tarvinnut pitää kunnolla kiinni rokotettavia eikä edes Simppaakaan verinäytteen oton aikana. Siinä eläinlääkärille basenjinmallia! Ja toiseksi: Simpan veriarvot on osa huonontuneet nopeasti ja selittävät lihaskadon, osa arvoista on edelleen viiterajoissa ja munuaiset toimii vielä normaalisti. Huolestuttavin on varmaankin gamma gt-arvo, joka kuvaa maksasolujen tilaa: kesäkuussa 33, nyt 51 ja viiteraja 0-7. Noh, yllättäväähän tuo ei ole ja taas kerran on vaan pakko todeta, että päivä kerrallaan mennään ja koiraa kuunnellen. Lenkit senkuin lyhenee, eilenkin kotiintultua ukon ikenet oli ihan harmaat, rasituksensieto on huono ja niveliäkin särkee. Mutta ei siis vielä hyvästejä, siitä olen huojentunut! Ja kiitos ystäville myötäelämisestä, tänäänhän on hyvä päivä kiittää siitä!
Sain muuten Simon Lilli-siskolta kuulumisia, daami on vielä hyvässä kunnossa ja jaksaa viiden kilometrin lenkitkin kevyesti. Hienoa! Ja kuulema jotkut erehtyy luulemaan sitä vielä pennuksi - no, oisko Töölön-Meilahden kulmilla vaan kohteliasta väkeä, tiedä häntä. Mutta pääasia on, ettei koiran terveydentilasta tarvitse huolehtia! Tämä ei nimittäinkään ole mitään erityisen hauskaa ja joka aamu töihin lähtiessä sitä miettii, mitä on kotiintullessa vastassa.
Huomenna on hengähdyspäivä ennen lauantain hautajaisia. Onneksi tuo meidän pikku ilopilleri ei anna vaipua ikävään kyllä koskaan - sen hassut temput pitää mielen arjessa ihan mukavasti!
2 kommenttia:
Onpa hienoa, ettei tullutkaan niin huonoja uutisia kuten pelkäsit. Simpalle ei voi ilmeisesti syöttää mitään nivelvalmisteita tai Nutrolin Senior -öljyä? Entä Cartophen-piikkisarja? Ajattelin, että saisi helpotusta nivelvaivoihinsa. Todella onnistuneet kuvat molemmista, ihana harmaaparta ja voi, että kun pentu on kujeellisennäköinen :-)
Se oli hyvä, ettei nuo veriarvot kuitenkaan olleet niin huonot, että ikävä päätös olisi pitänyt tehdä samantien. Vaikka maksa-arvot onkin nyt jo huonommat kuin äidillään vähän ennen sen poispäästämistä.
Simpan maha ei kestää mitään rasvaista, särkylääkkeestäkin tulee ripuli ja puolikas pieni rouhetikkukin oksennettiin aamusella heti pois. Vaikka se syökin Losecia närästykseen niin perusruoka eli Hepatic on ainoa, joka pysyy sisällä. Ukolla on ankeeta: kun toiset rouskuttaa ties mitä herkkuja niin se joutuu vaan tuijottamaan ihmeissään sivussa. Ja nythän ollaan tosiaan jo vaiheessa, jossa sen elimistö ei enää kunnolla hyödynnä ruoan energiaa, laihtuminen sen kertoo. Vaikka kulutus on minimissään ja ruoka-annosta on jopa suurennettu. Mutta tää on tilanne nyt ja heti, kun pappa alkaa näyttää liian uupuneelta normaaliin arkirutiiniin, silloin on lähdettävä. Tai jos tulee taas joku kohtaus..... eihän näistä tiedä.
Kiitos kommentista ja mukavaa viikonloppuna sinne!
Lähetä kommentti