Pennut on kovasti hassussa kasvuvaiheessa ja torstaina piipahtanut Leevi ja Pelle on samanlaisia honkkeleita, Leevillä varsinkin jättimäiset takakulmaukset ja kintut vaappuu sinne tänne. Pelle on enemmän tasapainossa, mutta se ei rassu osannut hypätä edes sohvalle - ennenkuin kengurusisko näytti mallia. Nyt osuu askeleet hyvin kohdalle eikä tarvitse enää odottaa, että joku ystävällisesti nostaa. Kiitos Sara, Veeti ja Vanda, hauskaa oli ja tytsy nukkui autossa kotimatkan ja meidän kauppareissunkin tosi sikeästi. Ja Leeville kiitos taas kyläkutsusta, me tullaan mieluusti. Meillä kun on noi isot basut, jotka haluaa vain komentaa pentuja ja osa riehufiiliksestä menee äksyjen äijien varomiseen. Peetullakin näkyy nääs välillä vähän kiristävän otsaa, jos kaks reikkujaa tunkee liian lähelle ja koko ajan härnää.
Meidän tytöstä muuten huomaa, että liikuntaa on harrastettu, se painaltaa lumihangessa vapaana ja sisällä rappuja ylös ja alas, varsinkin etuosa on tosi vahva, siis 4-kuiseksi pennuksi.
Kunhan ei tule liian raskaaksi; muistan ikuisesti meidän kauniin englantilaistypyn Saaran (Jaswyn Lyrae), jonka kanssa oltiin Jyväskylän näyttelyssä joskus 1995 ehkä, Johan Juslin arvosteli ja Saara sai silloisen kolmosen, koska sillä oli tuomarin mukaan tynnyririnta!! Kyllä silloin sieppas ja koin kyllä Saaran kärsineen suurta vääryyttä: onko kukaan koskaan nähnyt tynnyririntaista englantilaista basenjia? Nehän oli ja on osin vieläkin ihan jotain muuta, lituskoita ennemminkin. Koira voi olla lihaksikas tai läski, mutta tynnyririnta on rakenteellinen ongelma ja sen luulis tuomarinkin huomaavan, kun käy koiraa käsin läpi. No, Saara taisi olla tuolloin ylipainoinen, sen verran myönnän.
Nyt unten maille ja penskalle toivomus: nuku kiltti pliis edes seiskaan. Viideltä ei jaksais herätä joka aamu.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti