Kun usein sattuu siihen tottuu

No ei kyllä totu. Sattuneesta syystä olen ollut aikalailla kiinnostunut basenjin silmistä ja nyt sitten saatiin se diagnoosi, jota en olisi halunnut nähdä. Tai siis en ole vielä nähnyt, mutta kuullut kyllä. Meidän Heta kävi Sari Jalomäellä silmätarkastuksessa ja Hetan verkkokalvolta löytyi muutoksia, jotka Jalomäki netistä tarkistettuaan merkitsi basenjiretinopatia -epäilyksi. Eipä ole kauaa, kun löysin ruotsalaisen basenjikasvattajan sivuilta asiasta artikkelin ja linkitin sen meidän rotuyhdistyksen foorumillekin. Ruotsissahan retinopatiaa on vuodesta 1999 lähtien löydetty jonkun verran useammankin eri kasvattajan koirista ja sieltä ollaan myös mukana jenkkien tutkimuksessa, jossa yritetään paikantaa geeni, joka aiheuttaa verkkokalvomuutokset (nk. PRA-geeni). Tässä kopsattuna Ruotsin Basenjikerhon sivuilta:

Basenjiretinopati/PRA, totalt cirka 45 fall – Basenjiretinopati/PRA innebär en sjuklig förändring av hundens näthinna. Sjukdomen påverkar framförallt mörkerseendet hos drabbade hundar och leder till blindhet, dock sent i livet. Det varierar när sjukdomen visar sig men oftast i sen medelålder, 5-7 år. Sjukdomen är med största sannolikhet ärftlig, men den exakta arvsgången är inte känd. Ett projekt är i gång i USA tillsammans med BCOA och Mia Löwbeer, Sverige. Ett 20-tal svenska basenjis ingår i projektet.

Suomessa ei kovin montaa retinopatialöydöstä ole ja eräs diagnoosi muuttui uusintatarkastuksessa termiksi "mottling", tai "bronzing", jota jenkeissä käytetään. Ilmeisesti basenjin silmiin voi ilmaantua sen ikääntyessä pigmentaatiomuutoksia, jotka ovat hyvänlaatuisia - mutta jotka usein johtavat silmätarkastajia harhaan.

Tässä vielä artikkeli jenkkien sivuille asiasta, mehän emme nyt tässä vaihessa voi tehdä muuta kuin tiedottaa asiasta ja odottaa uusintatarkastuksen tulosta. Ja toivoa ensinnäkin, että diagnoosi ei ole oikea, tai jos onkin, sairaus ei aiheuta Hetalle suurempia ongelmia näön kanssa myöhemmässä vaiheessa. Ja tietenkin toivon sydämestäni, ettei sairaus ole perinnöllinen! Hetan Tinni-äiti kävi juuri silmätarkastuksessa, on 10-vuotias ja sen silmät on edelleen täysin puhtaat. Hugo-isä on nyt menossa uusintatarkastukseen, kiitos siitä Tia ja Marita!

Hetalla on tosiaan paljon sukulaisia ja myös pennut; suunnattomasti harmittelen nyt sitä, etten silmätarkastuttanut Hetaa uudelleen ennen pentujen teettämistä! Olisivatko muutokset edes näkyneet silloin, vaikea sanoa. Mutta enpä olisi osannut odottaa moista diagnoosia, mikään Hetan sukutaulussa ei siihen viitannut. Jos olisi, olisin tietenkin ollut varovainen. Ainakin joissain Ruotsin tapauksissa on helposti nähtävissä, että sairaus on periytynyt suoraan vanhemmalta jälkeläiselle.

Mitä tästä opimme? Koskaan ei voi tietää, mitä eteen tulee ja koiria pitää testata, testata ja testata. Silmäsairaus ei ketään tapa, mutta voi aiheuttaa ongelmia. Moni sairaus, kuten nyt tämäkin, saattaa ilmetä vasta myöhemmällä iällä - kuten tuossa ruotsalaisten tekstissä mainitaankin. En myöskään haluaisi jossitella sillä, onko diagnoosi todellakin oikea. Mutta kun monesti on kyse vain yhden silmätarkastajan mielipiteestä ja löydöksen tulkinnasta, seuraava tarkastaja voi lausua asiasta ihan jotain muuta. Tätä varten onkin olemassa Kennelliiton silmätarkastuspaneeli, jonka antama tulos on vasta lopullinen. No, aika näyttää, mihin tässä asiassa päädytään. Tässä vielä linkki virallisesta silmätarkastuksesta ja sen tuloksista kertovaan artikkeliin.

Näin siis meillä. Muuten olla möllötellään, pentu on veto pois (onneksi edes joskus, sanoi isäntä), sillä on mahatauti. Taisi pienen masu mennä sekaisin, kun söi Simpan oksennukset; sulamatonta maksasairaan nappulaa, se ei sovi pennulle. Mun vika, olisi pitänyt ehtia siivoamaan jäljet ulkoa ennenkuin pikkuahmatti ehtii paikalle. Siis vaikka se syö välillä tosi huonosti ruokansa, maasta se imuroi tasan tarkkaan kaiken, joka vaan lumesta erottuu. Ja syö myös lunta, ihan niinkuin meidän pojatkin.