Eetu se lähti ensimmäisenä ja asustelee nyt enonsa Reyreyn luona. Iso R oli aluksi aika kauhuissaan kakarasta, mutta nyt sujuu jo hyvin. Kummasti tuo pennunhajukin - sanovat sitä suojahajuksi - voi hämmentää aikuisen koiran, mutta niin kait se luonnossakin menee: uutta tulokasta ei välttämättä aina heti tervehditä suurella sydämellä.
Ulkoilun jälkeen onkin sitten hyvä lämmitellä vällyjen alla, kovin pitkiä aikoja ei pennun kanssa näin talvisaikaan voi ulkoilla. Kun tuota kylmää lunta riittää......Niin, sitä taas on kylliksi. Meidän isäntä eli myös talkkari kotiutui tänään olkaleikkauksesta, sairaslomaa tyylikkäästi 8 viikkoa. Kyllä on meikäläisen huumori koetuksella ja jos ei keuhkot niin vasemman peukun tyvinivel valittaa isoon ääneen lumenluontia. Onneksi (!!!) kiltti naapurin setä on vapaaherra ja lupasi auttaa. Hällä on ajettavassa ruoholeikkurimonitoimivempeleessä aura ja huristelee sillä ne paikat, joihin pääsee. Raput ja pihapolut jää sitten mulle. Eli, kun keväällä joskus taas isäntä pääsee vasaranvarteen niin meikä varmaan istuu peukalo keskellä kämmentä, konkreettisesti, paketissa. No, elämä on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti