Tänään se taas on..... päivä, joka meille merkitsee ikävän kyyneleitä, ne ei lopu koskaan. Jo neljä vuotta siitä, kun tuo kuva aamusella otettiin ja pian sen jälkeen suukotin mun rakasta sydänkoiraa viimeisen kerran. En koskaan olisi uskonut, että Norjasta tullut kodinvaihtaja olisi jättänyt sellaisen merkin mun sydämeen, ettei se koskaan kulu pois. Kun pari päivää sitten juhlimme poikansa Simon syntymäpäivää, tänään muistamme Ineä (FIN MVA Watzikima's Imatra, 13.12.1994-14.2.2008)
Ja muille ystävilleni: oikein hyvää ja onnellista tätä päivää!
1 kommentti:
Hih, kun katsoo kuvaa huomaa tietenkin Inen mutta silmään pistää myös "valtava" lumimäärä joka v 2008 ystävänpäivänä peiti maan :)
Lähetä kommentti