Heh, juuri kun kirjoittelin meidän pienen lauman käyttäytymisestä ja vähän sen hallinnastakin eli ihmisen johtajanroolista - niin samantien alkoi eräällä maailmanlaajuisella keskustelulistalla vähän samantyyppinen keskustelu. Tosin siitä näkökulmasta, kuinka porukat ylipäätään "manageroi" basenjilaumaansa, isompaa tai pienempää. Jenkeissä (ja joskus myös ausseissa) kaikki on suurta, isot laumat, uroksia ja narttuja, isot kenneltilat ulkona ja sisällä. Ja osa sitten jopa häkittää yksinoloajoiksi osan koiristaan. Sehän on meillä kiellettyä, eläinsuojelulaki sallii vain tilapäisen eli lyhytaikaisen häkittämisen. Aina ei siis joka puolella yhteiselo suju ilman erikoisjärjestelyjä ja vuosia yhdessä eläneet koiratkin voi alkaa inhota toisiaan. Varsinkin nartut, jotka on tosi pitkävihaisia. Joten opettavaista on lukea muiden kokemuksista!
No, meillä nyt kuitenkin aletaan päästä arkeen kiinni. Mitään tuhoja ei ole työpäivän aikana tehty, Morgan ja Simppa välillä edelleen kiroilee toisilleen, mutta ei mitään vakavaa. Simppa nyt örähtelee Peetullekin aina välillä. Peetuun alkaa hiljakseen vaikuttaa hormonipiikki, joten mikäs tässä on ollessa. Tosin poju vielä haikailee kovasti ulos ja istuu yleensä pitkät tovit yksin rappusilla, odottamassa ties mitä. Mutta jatkuva itku yms. on nyt poissa, onhan mukava! Peetussa tosin näkyy ulospäinkin muutos, alusvilla kasvaa ja siitä on tulossa normaalia pyöreämpi. Tyttöpeetu, voi voi: mun kauniista pojasta on tulossa parrunpätkä. Onneks se on vaan väliaikaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti