No, siinä aamun hässäkässä utelias Peetu pääsi livahtamaan pentuhuoneeseen ja sai kyllä kipakat lähdöt Morganilta. Samaa pärinää äitee sitten piti, kun lähdettiin porukalla aamulenkille - siinähän sitä sitten pimeässä sotki kolmen Flexin kanssa. Varsinkin, kun tielle osui ensin ihan neuroottisesti räkyttävä pumpulikoiranarttu (tapettava saalis, sanoi meidän koirat) ja sen jälkeen tiellä iloisesti pomppiva kurre. Morganilla on kolmikosta vahvin riistavietti ja meno oli sen mukaista.
Siinä sitten lenkiltä tultua astuin pentuhuoneessa jo kakkaan, löin pääni väärään paikkaan jääneeseen lamppuun ja kun menin ylös, pojat oli riehunnallaan saaneet kevythäkin liikuteltua nurin rappusiin. Vanha Simo on välillä melkosessa vireessä, vaikka joka toinen päivä melkein luulen, että lähtö on lähellä. On kyllä hauska nähdä, että se on noin reipas - vaikka tiedänkin, ettei se ikuisesti kestä! Simppa on kumminkin vielä pomo ja se pitää Peetulle jöötä. Dementikkona se ei tosin selvästikään aina tajua, missä tilanteessa sopii komennella, Peetu-parka saa välillä ihan turhaakin höykytystä.
Että sellanen iloinen ja piristävä aamu, tunti myöhässä työpaikalle ja silleen. Mutta työn iloa kaikille, pakko alkaa puurtaa.
4 kommenttia:
Apuuva mikä päivä!! Tsemppiä :-)!
Tänks, ihan hullu päivä! Kaiken muun tohinan lisäksi Simppa sai äsken joku kipukohtauksen, huusi karmeaa huutoa ja puri toista jalkaansa. Ihan sohvalla maatessaan. Ja voit arvata, miten muut koissit sai hepulin - on tää touhua. Päivällä jännitettiin Teemun polven magneettikuvan tulosta ja iltasella kävin kipsikoivelle kaupoilla; jotenkin tuntuu, että nyt tarviis nuijanukutuksen. Sen verran on ylikierroksia pytyssä. Mutta pentusilla on kaikki hyvin, se on tärkeintä!
No olipa teillä sitten äksöniä kerrakseen ;-) Mutta näihän se on, että joskus on tälläisiä päiviä, että kaikki menee pieleen... Tosta Simpan pirteydestä tuli mieleen mun eka oma bokserini Niki, joka 14-vuotiaana oli mökillä ollessamme joka toinen päivä kuin nuori koira. Vahti ja juoksi aidan viertä, mutta seuraavana päivänä sitten nukuttiin melkein koko päivä :-) Näki, että se nautti elämästään, mutta tietysti tuossa iässä sellainen meno ja meininki vaati veronsa ja sitten kerättiin voimia seuraava päivä :-)
Kävin tänään hakemassa Simolle taas maksaruokaa ja kysyin vakilääkäriltä tuosta kipukohtauksesta. Epäili krampiksi, nekin valitettavasti kuuluu maksaongelmaisen repertuaariin. Äijä kyllä huusi niin paniikissa ja kovaa, että pennutkin alakerrassa oli painelleet sohvan alle piiloon. Toivottavasti tollasta ei tapahtu päivisin, kun on pakko olla töissä. On tää huimaa, mutta minkäs teet. Pitää vaan nauttia hyvistä hetkistä, onneks niitä vielä tuon ukkelin kanssa edelleen on!
Lähetä kommentti