Pienet ilot

Pienellä pennulla on pienet ilot. Sillä kesti tosi kauan ennenkuin oppi kulkemaan meidän sisärappuja alas, ulkona jostain syystä onnas helpommin. Nyt sitten päivystetään rappuja kaiken aikaa ja välillä ravataan niissä edes ja takaisin. Hyvää liikuntaa... niinkuin tuo ei muuten sitä saisi.

Ulkoilu ei ole meidän vanhan Simon mieleen, ei sitten yhtään. Pentu on lähdössä mukaan reippaammin eikä oikein tykkää, kun nappasen sen aina välillä kainaloon. Ettei tulis liian vilu masun alle.

Ruokailu on isompi ilo, varsinkin kun yltää jo Peetu-sedän kupille. Samaa nappulaahan siellä iltasella onkin, pennunsapuskaa syödään muilla aterioilla. Paitsi että monet kasvattajat on sitä mieltä, ettei pentu tarvitse mitään sen erikoisempaa ruokaa kuin aikuisetkaan: kalkit, fosforit, protskut ja rasvahapot on yleensä aikuistenkin muonissa ihan kohdillaan. Ja broiskusuikaleet valkosipulilla ja vihanneksilla maistuu isoille nappulan joukossa siinä missä pennullekin.

Mutta, pitkä työviikko on alkamassa ja monilla loppuu joululoma. Eipä sitten muuta kuin työniloa ja uutta lomaa suunnittelemaan: hiihtolomahan on tuossa tuokiossa....