Pääsiäisherkun paperit rapisee ja Tytti ja Peetu odottavat nätisti (joskus ne osaa ja malttaa....)
Jos meillä nuo kaverukset livistää jäätä pitkin naapuriin heti kun silmä välttää (nii-in, se perinteinen rannan poikki menevä aita jäi kuin jäikin viime syksynä laittamatta, grrr!) niin ovat sentään tähän asti ainakin tulleet takaisin ja ovat hengissä. Toisin kävi täällä kylällä laikoja kasvattavalle metsämiehelle: laikatyttö oli pihalla isossa verkkoaitauksessa, jossa oli katto päällä. Tyttö päätti lähteä isännän perään, kiipesi seinämää pitkin ylös, löysi pienen raon seinän ja katon välistä ja pungersi itsensä läpi. Repien molemmat kylkensä täysin auki eikä isännällä ollut muuta mahdollisuutta kuin lopettaa koira siihen paikkaan. Karmaisevaa!
On näitä tarinoita lisääkin, omien kasvattien ja vieraiden kommelluksia; nyt on pahat ajat, kun lunta on paljon, nartuilla alkaa juoksuajat, urokset haistaa kiiman ja kaikki haistavat luonnoneläinten jäljet ja liikkeet. Aitojen yli mennään keppoisesti ja varsinkin kaverin kanssa on lysti lähteä vähän muaalimmaa katsomaan. Ollaan siis varovaisia, kaikin mahdollisin tavoin!
Me ollaan käyty Päijänteen jäällä juoksuttamassa koiria ja Tytti on saanut juosta vapaana (tulee vielä kiltisti muiden luo), Peetu on pitkässä liinassa ja Simppahan ei mihinkään lähdekään, ei enää jaksa. Mutta, en luota kyllä pentuunkaan satavarmasti, sen verran se on äitinsä tyttö: kulkee joko nenä maassa tai kuono kohti taivasta - eli se jäljestää ja jahtaa lintuja, tekee yhtä taitavasti molempia. Ihan pian sen itseluottamus alkaa olla sitä luokkaa, ettei takaisin enää tullakaan..... eli kohta senkin jääjuoksut ym. loppuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti