Mutta oli ne maallakin joskus ihan paikoillaan, vaikka lämpimät päiväkelit pistikin riekkumaan pihalla. Tytteli on uskomaton ADHD-tapaus, se juoksi kaikenaikaa ulos ja sisään ja sisään ja ulos ja oli välillä kesäkeittiön pöydällä ja puuvarastossa ja huussissa ja saunalla - noin energistä ipanaa meillä ei koskaan ole ollut! Onneks se autossa matkustaa hiljaa ja kun käydään kaupoilla tai syömässä se istuu häkissään kaikessa rauhassa, ei revi eikä riehu. Toisin kuin tuo meidän vanhus, joka ei näiden 14 vuoden aikana ole oppinut ottamaan matkantekoa iisisti. Monet muistaa sen temput silloin, kun Peetun kanssa mentiin kerhon pentutreffeille ja Simon piti jäädä autoon. Sehän väänsi hampaillaan metallihäkin pienat kieroon, sai seinän irti ja tuli häkistä pois. Hampaita poikki ja suu verta vuotaen ja huutaen hulluna. Sellainen kaveri se on aina ollut..... ei ihan helppo matkakumppani.
Likalle pitäis näköjään hommata uusi kaulapanta, ikävän jäljen on nykyinen jättänyt - lapsi kasvaa joka kohdasta....
Tällä viikolla onkin puuhaa, Peetun poskisolut raaputellaan tänään lähtemään jenkkeihin siihen PRA1-testiin; Tytille olin suunnitellut Fanconitestiä samaan aikaan, mutta sai nyt jäädä. Luin jostain, että basenjille on suunnitteilla geenitesti, jossa samalla näytteellä tutkitaan sekä Fanconi että PRA1, joten sitä odotellessa. Tytin kanssa mennään perjantaina junareissulle Hesaan ja koko lauman kanssa käydään vielä kylillä Järvenpäässä. Kotona likaisille ikkunoille pitäisi alkaa tehdä jotain - kunhan isäntä saa hankittua sen mainostetun höyrypesimen. Tutuilla se on ja kuulema näppärä. Meillä kun tota ikkunapintaa riittää kotona ja maallakin. Peetun kanssa piti muuten mennä silmätarkastukseenkin, mutta tohtori onkin pitkällä sairaslomalla, joten homma siirtyi toukokuulle. Eikähän tässä kiirus ole sen suhteen. Olen oppinut luottamaan Jerker Mårtensonin tuloksiin - ne on hyvin pysyneet Kennelliiton paneelissakin - joten muualle en ole halukas menemään (kun ei ole pakko).
Virkatyöt kutsuu sitten maanantaina, tai siis ei kutsu, mutta pakko on mennä. Odottelen tässä leikkauskutsua Peijakseen, sitten tulee ehkä taas pieni lomapätkä ja Helatorstain tienoossa on luvassa miniloma. Siihen mennessä pitääkin hommata uudet ja pitkävartisemmat kumekset (ongelma: mistä löytyy tukkimiehen pohkeita muistuttaviin kinttuihin sopivat), tulvia povataan pahemmiksi kuin viime vuonna - jolloin ne oli jo ihan riittävät:
Viime kevättä muistellessa....tuossa on siis meidän mökkitie...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti