Ine, Sambo ja Saara ja nyt sitten Simo - rakkaat ystävät, joiden paikka ei ole maassa, vaan äidin huoneen hyllyssä - en siis ole koskaan yksin.....
"Sammuu
Talossamme lamput sammuu
Autioituneita huoneet
Ovat yksi kerrallaan
Sängyn laitamilla hiljaa nuokkuu
Kaksi uupunutta
Onnellisia vain unissaan"
"Mä annan sut pois
Mä päästän sut pois
Vaikka sattuu
Sä annat mut pois
Sä päästät mut pois
Kaikkeen tottuu
Hymyillään vaan
Ei oo muutakaan enää antaa
Luovutaan toisistamme hiljaa"
2 kommenttia:
Mulle on kyllä soitettu eläinlääkäriasemalta, kun uurna on ollut noudettavissa. Aika jännä, ettei teidän asemalla ole tapana. Olen ottanut sekä Nikille ja He-Ville vain pahvisen uurnan, koska olen halunnut sirotella tuhkan mökille. Ajatuksenani on ollut, että saavat olla vapaina. Molempien tuhkat on siroteltu sireenipensaiden juurelle lähelle paikkaa, jossa ne juoksivat ja vahtivat tontin reunaa.
Mä en halua levittää tuhkia maahan, koska pelkona on, että kun mökki menee nuorisolle aikanaan perintönä niin se myös myydään. Sinne menis mun ystävätkin :-(
Katsotaan nyt - jos itselle löytyy kiva uusi eläkekoti jossain vaiheessa (ennen palvelutaloa tms.) niin jos sitten istuttais kauniin pensaan ja sen juurelle sitten vanhat kamut viimeiseen lepoon. Vaikea asia mulle ja aina tuonne hyllyyn tulee vilkuiltua ja lämmin ajatus suotua poismenneille.
Lähetä kommentti