Niin mitäpä huomenna? No meillä ei mitään mökkeilyä ihmeempää - mutta Tytin Armi-sisko se menee ekan kerran näyttelyyn junnuna! Lapsethan täytti pari päivää sitten 9 kk ja siirtyivät virallisesti pois pennuista. Paitsi, että ei ainakaan meidän Tytti tiedä olevansa muuta kuin pentu..... se on vaan niin utelias puuhapipsa, koko ajan ähräämässä jotain ja jos ei muuta, niin syömässä mun kukkia. Yhdet annansilmät meni jo!
Pidämme siis peukkuja Armille, vaikka kovin nää tyttöpennut on vielä kehittymättömiä. Urokset kehittyy kropaltaan paljon nopeammin, niin se vaan menee.
Toisaalta ne sitten saattaa kulahtaakin aiemmin, meidän Peetu on ainakin ihan veltto läskisäkki - onneksi se nyt on alkanut taas innostua ajamaan Tyttiä takaa, alkaa ehkä kohta jo muistuttaa siroa ja eleganttia basenjia (eikä elefanttia). Peetuhan on myös ikuinen karvanoppa ja ette voi uskoa sitä pohjavillan määrää, minkä hevosraudalla olen siitä raapinut - eikä loppua vieläkään näy. Vaan eipä tuo haittaa, rakas mussukka se on, eikähän koiraa karvoihin katsomista..... Saatiin taas syytä olla siitä tyytyväisiä: Teemun lätkäjengi Venäjältä tuli perjantaina Pajulahteen leireilemään ja me mentiin sinne viemään mailasetti ja protskupönttö. Osuttiin paikalle just kun vennäänpoikien hieno musta bussi saapui ja otin koirat autosta jalottelemaan ja ihmettelemään outoa kieltä puhuvia kiekkopoikia. Ja mitä: basut meni reippaasti moikkaamaan ihmettelevää porukkaa ja Peetu se heilutti jollekin kavereista niin villisti häntää etten ole tainnut ennen nähdä. Tuskin luuli Teemuksikaan, kun se jo oli meidän autolla mailojaan ottamassa. Avot, siinä ne varuillaan olevat basut taas keräs ihailevia katseita ja rapsutuksiakin, spasibo vaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti