Loppukesän kiusoja

Pahimmat ensin eli ne hemmetin hirvikärpäset. Onneks ne ei käy koiriin kiinni, mutta on niin riivatun "hauskaa" poimia niitä hiuksista ja selästä ja tyynyltä metsälenkin jälkeen, ei vois inhottavampaa olla!

Toinen on sitten sekopäiset ampiaiset. Tytin silmän ympärillä on kiva donitsi ja mahanalus on nestepallukoilla, meni rassu työntämään ittensä pahaan pusikkoon ja nyt sitten näyttää muhkealta. Kumman rauhallinen se on, välillä toki rapsuttelee, mutta ei pahemmin. Enkä uskalla antaa kortisonitabuakaan (ehkei olis tarviskaan), kun on se näyttelykin lauantaina. Ja ne SKL:n dopingsäännöt..... hah, välillä musta tuntuu, että porukat viisveisaa niistä, siis kun kuuntelee tarinoita näyttelykoirien lääkitsemistä - jopa hormoni-implanttikoiratkin käy näyttelyissä. No, jokainen tyylillään ja riskillään.

Kiusansa ne on kullakin, Tytin Peppi-sisko se on nyt saanut jonkun linnustuskipinän ja aina pitää lähteä sorsien perään. Kumpi kiusaa kumpaa, sopii kysyä. No, mikä siinä, jos vain on puhtaat vedet. Sinileväisessä vedessä ei koiran oikein passais uiskennella eikä varsinkinkaan hörppiä vettä, mutta muutenhan noi vesileikit on ihan jees. Ja metkasti nyt onkin tullut nähdyksi paljon uimakuvia basuista; mitenkähän ne siellä Afrikassa, mahtavatko oikeasti nauttia pulikoinnista?

Lyhyt työviikko on edessä, sen kyllä kestää. Sitten pari pitkää viikonloppua taas mökillä, rakennusvalvojan ja -tarkastajan kanssa tällä kertaa. Kyllä elo maalla vaan on mukavaa - jaa no, poislukien noi koirien kiusat!