Herkkuja ja hapanta

Ai miten ihana kuva Raumalta, kiitti Seija! Lapsenlapsi Helmi se siinä syö herkkujätskiä ja on hiukka tomerana basutytöille. Etummaisena Pipsa eli meidän N-pentueen tyttö, joka muutaman viikon päästä täyttää 11 v. ja ahneempana Petty, meidän R-tyttö ja joulukuussa 9 v. Tuohon aikuiseen perheeseen ilmestyi kaksi lastenlasta basujen ollessa jo lähes seniorivuosillaan ja kotiväen kanssa mietittiin yhteistuumin, miten lapset ja basut saadaan toimimaan yhdessä ja sovussa. Hyvin on mennyt ja siitä kiitos kaikille osapuolille. Tuo pikku-Helmi varsinkin on ihan mahtitypy, osaa pitää basuille komentoa oikein kunnolla!

Kirjoittelin tuossa jokunen aika sitten koirapoikain kuulumisia Kuopiosta ja joku ehtikin jo jotain kommentoida. Tämä on nyt sitten sitä happamalta maistuu -osastoa: nyt voin Pessin osalta sanoa, että kaikilta huolet pois – ja niin myös Pessin pallit. TSH ja TgAA olivat harmaalla alueella (vasta-aineita ei tällä kertaa tutkittu Michiganissa), joten mitään ideaa ei ole enää haaveilla sen jalostuskäytöstä. Sinne meni tuontitaalat taas kerran (niin kuin kyllä esille tulleen sukurasituksen perusteella aiemmin jo uumoilinkin) ja ulkonaisesti tyylikäs koira haaskuuseen. Eunukkina sopii loppuelämä elellä ja testosteronituotannon hiljeneminen usein sitten auttaa myös kilpirauhashormonin tuotantoon.

Muutenkin nuo kilpparit on kyllä toivoton tapaus: ihan hyvä (?), jos saa koirasta napattua positiivisen TgAA:n tai muut pielessä olevat arvot ennen jalostuskäyttöä, jälkeenpäinhän ei enää voi muuta kuin ihmetellä. Meillä taitaa olla aikalailla koiria, jotka ovat joko lääkityksellä tai ainakin vasta-ainepositiivisia vanhemmilla päivillään ja mitäs sille tekee, ei mitään. Paitsi ehkä noteeraa asian jälkeläisten jatkojalostuksessa: jotkut ei niin välitä, useimmat sentään jollain tavalla. Sitähän arvontaa tässä itse kukin tekee, kun sukutaulut on mitä on. Nähtäväksi muuten jää, kuulenko Pessin lapsista mitään tältä rintamalta ja luulenpa, että en. Muualla kun suhtautuminen vajaatoimintaan tai sen ennakointiin ei ole niin fanaattista kuin täällä. Koirat joko sairastuu tai ei ja halpa pilleri tai pari päivässä pitää koiran iloisena ja kauniissa karvassa.

No, happamasta aasinsilta yhden sortin riesoihin, virtsakiteisiin ja -kiviin. Nappasin netistä Reikon kennelin kirjoitelman ja sielläpä on hieman kikkapakkiakin ongelmien hoitoon, kiinnostavaa! Omat koirat on noiltakin välttyneet (tunnustan, etten ole uroksilta ikinä joutunut ottamaan kuppiin virtsanäytettä)! Mutta ihan kaikki kasvatit eivät, onneksi kellään ei ole ollut mitään varsinaisia hankaluuksia eikä kroonistumista. FB:ssa kirjoteltiin muuten juuri kystiinikivistä; kystinuria onkin ikävä juttu ja tiedän, että siihen sairastuneita koiria on Suomessakin, siis muitakin kuin meikäläisen ex eli kovan onnen mustamies Titus.

Sitten eikun eteenpäin – ja hui, ihan pieni pentukuume on kaikesta huolimatta iskenyt meikäläiseenkin…. apua…. Käväisin näet Hakunilan näyttelyssä myös staffikehän reunalla... mutta siitä joskus toiste.