Ihana talvi - ja Mikki on poissa

Ai että sitä nauttii valoisuudesta ja pienestä pakkasesta! On puhdasta, koirien tassuja ei tarvitse pyyhkiä ja iltaisin näkee kävellä metsässäkin. Jos nyt jotain miinusta löytyy niin sisäilma on ainakin meillä rutikuivaa, meikä hilseilee urakalla ja takan edessä loikoilevat koissit saa extra öljyä teelusikallisen ruokansa joukkoon, varmuuden vuoksi. Ne ei kumpikaan hilseile, tosin Tyttihän rapsutteli kiimansa jälkeen, nyt on jo rauhoittunut.

Siitä tulikin mieleen - ei talveen liittyvää - vaan naamakirjan kasvattajien keskusteluryhmän kirjoittelu basenjien iho-ongelmista, allergioista jne. Kyllä taas oli hauskaa luettavaa, kun kasvattajat ympäri maailman lähes yhteen ääneen todisti melkein pyhää sanaa: koirat oireilee ympäristömyrkkyjen, rokotusten, ruokien lisäaineiden ja ties minkä takia, mutta perinnöllistä - no ei. Kummallista, kun meilläkin kaikenlaista ongelmaa löytyy ja tuontikoiria on sieltä sun täältä. Hoidetaanko me meidän elukat niin huonosti, että kaikki riesat puhkeaa ja geenit sitten täällä muuntuu. Mikä sen muuten selittää, että niin monessa tapauksessa vaivat on pojalla, isällä ja isoisällä jne. Ja kun lääketiede kuitenkin on myös ihmispuolella todennut, että taipumukset periytyy ja joku ne sitten laukaisee oireiksi ja sairauksiksi. Muutama meikäläinen kasvattaja piti sentään järjen ääntä yllä, hyvä niin. Keskustelu siellä tuntui vähän samalta stoorilta kuin silloin, kun eräs englantilainen vanhan polven kasvattaja (ja tuomari) intti Fanconista, että se on hankittua ja johtui vain jonkun tehtaan jätemaista ja vesiin päässeistä myrkyistä tms. Ja kuinka ollakaan, kun Fa markkeritesti keksittiin, kuinkas sitten kävikään...

Mutta niin, en tiedä oliko mun äidillä tai isällä kuiva iho talvisin, mutta mulla on. Meidän pojilla ei ole. Ehkä se on tämä ikä, joka kuivattaa. Varmaan tässä ajatuksetkin kuivettuu, kun välillä tuntuu vaan narisevan, kuuluu varmaan kauas ;-)? Jos viikonloppuna vähän rasvaisi rattaita, tiedossa on mukavaa menoa ja varmaan kelpo murkinaakin.

Tuntuuko muuten joskus, että ootte ajatustenne kanssa kuin heikoilla jäillä? No, Tytti sinne loikkas ihan sananmukaisesti, onneksi jää kesti ja Flexissähän sekin oli. Peetu hienotassu vain katseli rannalta, hui olkoon jos olis rantavedessä varpaat kastuneet!

Tuossa vielä muisto aikalailla kahden vuoden takaa, tammikuun alusta 2012. Eipä sitä lunta silloinkaan ollut kuin kuurana maassa. Kuvassa Peetu, rakas poismennyt Simo ja silloisten pentusten äitee Heta. Hauska kolmikko!

Juuri, kun olin tuon kirjoittanut ja kävin lukemassa sähköpostit niin suruviesti saavutti taas. Vanhin elossa ollut kasvattini Mikki nukkui tänään pois; kuolema korjaa satoa, tahtoi tai ei. Mikki olisi täyttänyt 22.1. 16 vuotta, mutta ihan sinne ei enää jaksanut. Lepää rauhassa rakas vanha ystävä, kyyneleet silmissä muistelen ja lähetän lämpimiä ja kiitollisia ajatuksia Ailalle perheineen. Luopuminen on niin rankkaa, mutta väistämätöntä.

Tässä viimeinen kuva Mikistä. Ihana harmaa vanhus ♥ ! Viimeisinä vuosina sille oli kehittynyt kasvaimia, joista iso näkyy tuossa kuvassakin. Reipas ukkeli se oli kuitenkin eikä nuo patitkaan vaivanneet kuin ihan loppuvaiheessa. Huokaus, mielen painaa surun puolelle, mutta elämä jatkuu....