Vuosia takana 17

Niinpä niin, 17 vuotta sitten eli 4.1.1997 syntyi meidän ensimmäinen pentue, jossa tosin oli vain yksi pentu. Siitä se sitten lähti, 14 tervettä ja luonnollisesti syntynyttä pentuetta näiden vuosien aikana. Onnekas tosiaan olen ollut ainakin sen suhteen, että yhtään pentua ei ole syntynyt kuolleena tai menehtynyt jostain syystä ennen aikojaan. Enkä sitä kokemusta totisesti kaipaakaan! Tällä pentukaudella on epäonnisia pentueita ollut useampia, mikä on kyllä surullista.

Mutta epäonnea on monenlaista, kuten esimerkiksi jalostuskoirista luopumista, lähinnä terveydellisistä syistä, niitä on kohdalle kyllä osunut. Kuten tuo ensimmäisenä meille syntynyt narttupentu Nelli, jonka solisluu oli kiinnittynyt väärin ja koska en voinut tietää, oliko sillä joku todellinen ongelma luuston kanssa vaiko vai se kuuluisa luonnonoikku, se jäi pennuttamatta. Nelli eli kuitenkin 15-vuotiaaksi eikä itse kärsinyt vaivastaan - ja sehän oli tärkeintä! Onhan niitä sitten muitakin: kuivasta ihosta kärsivä tyttönen; narttu, joka ei huippukiimassakaan päästänyt urosta lähelleen; narttu, joka pentueessa on tikkusuoria etuosia jne. Ja joka pentueesta en ole jättänyt sijoitusnarttua - joka nyt sitten myöhemmin kyllä kaduttaa. Oma lukunsa on tuonnit, joiden kanssa ei aina onni ole ollut myötä. Mutta tällaista se on, valintojen tekemistä ja myös nöyrtymistä luonnon edessä.

Vuosia on tosiaan takana ja niiden myötä kokemuksia jos jonkinlaisia. Tällä hetkellä me kuitenkin vaan nautiskellaan peruskoiraperheenä olosta ja otetaan aikalailla rennosti.....

Eipä tässä sitten muuta, vähään aikaan!