20. helmikuuta 2014

Muisteltu on


Aikalailla tasan 2 vuotta sitten: vanha Simo, Peetu ja Peetun Bani-tyttö äidin työhuoneessa riekkumassa......

Siispä: viime toukokuussa poisnukkunut Simo olisi täyttänyt 15 vuotta 12.2. ja mun äiti 18.2. 89 vuotta. Ja mun työskentely Pasilassa kesti 15 vuotta - niin ne on vaan muistot jäljellä, ei muuta. Vanhukset on poistuneet joukostamme ja työpaikkakin vaihtuu nyt parin muuttolomapäivän jälkeen takaisin melkein sinne, josta työura alkoi kesärinä pitkälti yli 40 vuotta sitten. Nykyisen Näkinpuiston paikalla oli siihen aikaan Wärtsilä Kone ja Sillan palkkakonttori ja siellä meikäläinen pussitti duunareille seteleitä viikon palkaksi. Silloin maksettiin tuntityöläisille palkka käteen, muut ihaili pankkitilin saldojaan. Ja duunarin palkkahan meni sitten aika nopsaan kossupulloon, kaikensortin trokareita oli ja on Hakaniemen kulmilla enemmän kuin tarpeeksi.

Mutta niin, muutama lomapäivä on edessä ja suunnataan maalle. Sielläkin on yhden sortin muistot vaan jäljellä, nimittäin kaksi jättikokoista pihakoivua kaadettiin viime viikonloppuna eikä enää ole keinupuita. Niissä koivuissa oli keinu, jossa kiikkui aikuiset ja mukulat, meidän pojat siinä missä muutkin sukulaiset ja tuttavat eli väki vauvasta vaariin. Mutta isännällä on nyt joku puunkaatovimma, samassa rytäkässä meni iso mäntykin - mä kun taas mieluimmin katselisin puita kuin "kaljua" maisemaa.... mutta onhan nyt polttopuita ja vähemmän haravointia, jos nyt plussapuolia aatellaan.

Jospa jonkun kuvan saan napsastua viikonlopun aikana, muuta tekemistä ei taida paljoa ollakaan. Ai niin, kisoja tietty on katsottava ja lätkää tietenkin. Oman kiekkoilijan osalta on vaan pakko toivoa, että aivotärähdyksestä toipuminen olisi jo siinä mallissa, että pelaamaankin pääsisi; tämä kausi on siltä mennyt kyllä niin pieleen kun vaan voi. Elämä vaan on, joskus vaikeampaa kuin joskus.

Ei kommentteja: