Levon tarpeessa

Vajaa työviikko takana, mutta sitäkin hullumpi. Uuden työmatkan ja -paikan opettelua kolmen kurssipäivän lomassa, kävi vähän voimille. Sitten vähän koirahuoliakin, kasvattien lähinnä, mutta myös ystävän. Pahimmin kävi ystävän isolle blandispennulle, jäisessä koirapuistossa ei koivet pitäneet ja nivelsiteet repes eturaajasta, nyt on lepoa edessä viikkotolkulla. Kasvateilla on ollut hurjaa mahatautia ja kummallinen allergiareaktiokin - onneksi omat on sentään terveitä. Tosin teljettynä nyt sisälle - ja arvatkaas miksi? Isännän puunkaatohulluus vaan jatkuu ja nyt sitten kaatui kotipihalta iso kuusi: suoraan aidan päälle, joten nyt ei sitten koissit hetkeen riehu pihalla. Kiitti vaan ukkoseni, voisit jo rauhottua.

Jotenkin on tosiaan veto pois ja riehuva pieni tyttökoira melkein ärsyttää. Onneksi sen lempparitennari löytyi kaapin alta, likka viihdyttää itseään pudottamalla pallon rappuja alas ja hakemalla sen takaisin; ja taas sama uudelleen. Kiitos omatoimisuudesta, tytteli! Nyt katsomme kuitenkin Talviklassikkoa ja toivomme tietenkin Punaisille menestystä!