Koiran kohtauksista

Eilen jouduin auttamaan ison karvakoiran omistajaa raahaamaan nääntynyttä otustaan ojaan vilvoittelemaan - varovasti kyllä sanoin pari valittua sanaa painavan ja pitkäturkkisen koiran lenkittämisestä pahimman helteen aikaan! Ja vaikka basenji rakastaa lämpöä ja on (yleensä) ohutturkkinen, niin lämpöhalvaus vaanii sitäkin. Omistajan pitää älytä käskeä kuumassa makaava koira välillä varjoon ja houkutella juomaan: jos koira ei muuten juo niin veden joukkoon vaikka maitoa, jotain herkkuja tai vaikka lihalientä - mutta nestettä pitää saada. On kurjaa joutua viemään totaalisen väsähtänyt koira sitten eläinlääkäriin tippaan, turhaa rahanmenoa eikä kellekään kivaa. Ja auto on vihollinen numero 1 hellepäivinä! Koira kannattaa jättää kotiin, jos suinkin mahdollista tai sitten todella huolehtia siitä, että se ei joudu olemaan autossa kauaa. Autosta tulee sauna ihan minuuteissa eikä ikkunoiden auki pitäminen paljoa auta. Tässä linkki vielä Koiranomistajan peruskurssin materiaaliin - joka muuten on tosi hyvä kurssi noin kaikenkaikkiaankin!

Sitten se basenjin "oma juttu" eli kevätkohtaus. Jokavuotinen riesa, kumma nimi ja kumma on itse asiakin. Koira saa kuin epileptisen kohtauksen kesken lenkin tai muuten vaan, huojuu ja horjuu ja saattaa mennä jopa tajuttomaksikin. Ikenet on harmaat, tarpeet tulee alle ja herättyä on sekaisin lyhyen tai pidemmän aikaa. Mistä moinen sitten tulee, muistuttaa kovasti anafylaktista shokkia. Se iskee usein loppukeväästä ja alkukesästä, joskus luultiin ruohon syönnin aiheuttamaksi, ehkä kyse kuitenkin on äkäisten hyttysten pistoista, joille koira on yliherkkä. Vaikea sanoa, mutta kohta inisijöitä taas alkaa olla ja kohtaukseen voi mielessään varautua. Kyytabuhan on hyvä lääke tuohonkin, jos tuntuu siltä, ettei koira muuten tokene. Ja oikein pahassa kohtauksessa voidaan joutua kääntymään eläinlääkärin puoleenkin. Itse en ole kohtauksia koskaan edes nähnyt, mutta pari mun kasvattia on sellaisen saanut ja koiran omistajalle se hetki on aina pelottava. Pentuohjeessa toki kohtauksesta olen maininnut, mutta ohjeet tuppaa unohtumaan - siksi tätäkin kautta muistutus omilleni.

Kolmas kohtauksia aiheuttava sairaus koiralla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Jos kohtauksia alkaa tulla toistuvasti, lievempiä tai vakavampia niin aina kannattaa pyytää tutkimaan kilpirauhasarvot. En muuten tiedä, onko tuon kevätkohtauksen ja kilpirauhasongelmien välillä jokin yhteys, ehkä ei. Kun muistelen meidän kasvatteja niin eivät ole kyllä kulkeneet mitenkään käsi kädessä.

Ja se neljäs on sitten tietenkin epilepsia, jos kohtauksia vaan tulee eikä muuta syytä löydetä. Aivokasvaimen monet melkein toivoo koiralleen ennemmin kuin epilepsian - aika rajua, mutta se kuvastaa hyvin sitä, miten pelottava sairaus epilepsia on. Sitä kun ei voi leikata pois ja vaikka siihen on lääkitys niin ajan kanssa sen teho heikkenee ja varsinkin useamman koiran perheessä epikoirasta joudutaan usein luopumaan. Koiralauma sietää huonosti heikkoja yksilöitä ja epikoira on usein kohtauksen lähellä epävarma ja jopa aggressiivinenkin. Epilepsian tutkiminen vaatii usein eläinlääkäriltä hyvää asiantuntemusta, mutta onneksi meillä on nykyisin osaavaa hoitoväkeä ympäri Suomea. Meillä täällä Vantaalla on Aisti, joka päivystää ympäri vuorokauden ja jossa tehdään kaikenlaisia tutkimuksia, myös epäiltyyn epilepsiaan liittyen. Tässä vielä linkki sinne.

Ja vielä se pakollinen sananen kasvattajan näkökulmasta: henkilökohtaisesti en pidä koiran vahvaa reagointia yhtään mihinkään normaalina, en basenjillakaan. Ihan sama, saako koira kevätkohtauksia tai voimakkaita rokotusreaktioita, en ainakaan yhdistäisi toiseen samanmoiseen. Silti noita reaktioita on joskus vaikea ennustaa ja monesti koiran suku ei mitenkään paljasta jotain piilevää ongelmaa; niistä vaan pitää sitten kerätä tietoa, selvittää olosuhteet ja ottaa tarvittaessa opiksi. Sama koskee tietenkin ja vielä suuremmalla vakavuudella epilepsiaa. Olisin kuitenkin hyvin varovainen sellaisen sukutaulun suhteen, jossa molemmilla puolilla tulee tunnettu tai tunnettuja epilepsiaa periyttäneitä koiria. Enkä käyttäisi epilepsiakoiran sisaruksia jalostukseen! Epilepsia ei onneksi ja ymmärtääkseni ole basenjilla mitenkään ylen yleinen sairaus, mutta esiintyy sitä kuitenkin. Ja jokainen jalostuspäätöksillä vältettävissä ollut tapaus on täysin turha.

Kopioin tähän lopuksi yhden kirjoituksen, joka melkein nostaa kyyneleet silmiini. Syvä kunnioitus ja sympatiat tuota kyseistä kasvattajaa kohtaan: kadehdittava avoimuus ja rankka päätös, mutta ainoa oikea tuossa tilanteessa!