Koirien kanssa vaan lenkkeillään sen, minkä kipeä polveni kestää ja isäntä tekee putkiremonttia. Ei mitään uutta siis. Futista katsellaan tietenkin ja ootellaan Juhannusta ja möksäreissua. Mitään raflaavaa ei ole siis tapahtunut, onneksi. Ei kohtauksia, ei mahatautia, ötökänpuremia, ei niin mitään. Kivan viileääkin on, itikat vissiin huurteessa ja sehän sopii paremmin kuin hyvin.
Parvekkeella meillä on äitilintu, pienet piippaa pesässä ja koirat ei ihme ja kumma tuota äiskää häiritse. Yritetään toki antaa pesimisrauha ja pitää nyt toivoa, että ipanoiden lentoharjoitukset alkaa, kun ollaan maalla - ettei pienet joudu meidän metsästäjien suuhun. Joko koirien ja oravien; koirat pystyn hillitsemään (?), oravia en. Nehän on pirunmoisia tappajia: en tykkää, vaikka söpöjä ovatkin.
Toivottelen siis taas kaikille kivaa kesäviikonloppua ja viikkoa; Jussia ehtii toivottaa vielä muutaman päivän päästä.
Tässä vielä meidän pikku pyryharakka, hetki ennen tuon kuvan ottamista pisti vauhtia kahteen bullmastiffiurokseen niin että niiden emäntä mätkähti mahalleen urosten yrittäessä likanlätkän perään. Sitäpä vaan ei köntykset kiinni saa, on se verran sukkela liikkeissään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti