Kesä mennyt?

Pöperöä pöytään!

Niin se taitaa olla: ihana aurinkoinen viikonloppu takana ja nyt kotiinajellessa hurjat kaatosaderyöpyt - ja lisää taitaa olla tulossa. Mutta marjat on poimittu: viinimarjoista ne, jotka jäi pimppareilta ahmimatta. Koskaan en ole nähnyt niin paljon ampiaisia viinimarjapensaissa ja isäntää jo tuikkastiinkin. Piti ajoittaa poiminta iltaan, jolloin raitaväki on jo puskista vähentynyt. Mutta sato oli viimevuotista huonompi, mokomatkin varkaat!

Koirat on varjeltuneet kaikilta kesän risoilta, kop-kop, onneksi! Seuraavaksi on vuorossa hirvikärpäset, mutta ne nyt on lähinnä ällöttäviä, ei niinkään vaarallisia.

Niin se vaan siis on: huikean helteinen kesä/loma on nyt ohi ja seuraavaksi odotellaan syksyn iloja. Itse olen syksyihminen ja nautin luonnon väriloistosta, kuulaasta ilmasta ja siitä, ettei hiki valu kaiken aikaa. Kipeäjalkaisena lenkuttaminen helteillä oli tuskaa ja nyt siis innolla odotan viileämpiä kelejä. Ja fysioterapeutin tapaamista, jospa hänen kikoillaan vielä pääsen kunnolla liikkeelle tai sitten on vuorossa puukko. Jälkimmäistä mielummin ei.

Sen verran vielä koiratouhuista, että mieli tekisi uutta pentua. Eläkevuodet lähenee ja sitten voisi taas kasvattaakin. Hetken tuossa jo yhdestä innostuinkin, kunnes juuri ennen astutusta paljastui, että lähisuvussa mahdollisesti onkin ilmennyt epilepsia. Pirullinen sairaus, siitä pitää pysyä kaukana. Toinenkin proggis oli vireillä, mutta kun en kulje enää näyttelyissä, en ilmeisesti ole sopiva ostajakandidaattikaan. Merkillistä, mutta ei sitten. No, kiirehän ei ole - annetaans ajan kulua.