4. lokakuuta 2014

Mikään ei ole ikuista....

... paitsi vanhan talon remontointi. Loppua ei tosiaan näy ja kaaos on aikamoinen.

Tuossa oli siis hetki sitten yläkerran vessa, alakerrasta on sikinsokin edelleen eteinen, tuulikaappi ja naulakko. Ehkä tää joskus tulee olemaan ulosmuuttokunnossa. Koissit kummastelee epäjärjestystä ja maanantaina tulee timanttiporari ja laattamies - tietää mulle lomapäivää, koiravahtina siis. Tässä kun on taas kokeiltu päästää basut karkuteille: eilen jäi isännältä pihaportti auki, mutta herrasväki tuli onneks ulko-ovelle piippaamaan sisään. Edellisenä päivänä oli takametsän portti avattu, kakaroiden kiusantekoa selvästi. Koissit paineli siitä aamutuimaan metsään, tulivat sentään takaisin, jotten myöhästynyt töistä kuin tunnin. Huh, ei kaksi ilman kolmatta, pakko olla silmä tarkempana!

Jotenkin sekaisin on ajatukset tätä nykyä: työ, yksi sekasotkuinen käräjäasiakin, hieman koiraterveyshuolia (ehkä), Tytin kummallinen juoksunaloitus - no, vois tietty olla paljon pahemminkin.

Joka tapauksessa meidän N-pennut ehti pari päivää sitten täyttää 12 vuotta, suuret onnittelut Nia, Nika, Nyyti ja Pipsa. Brunohan on jo joukosta poissa :-(


Siinä vielä piparipentue: hauskan värisiä nappuloita, kun niin ministi valkoista. Kaunista sanoisin - kaikkihan ei tietty tykkää.


Tuossa vielä nuori Nyyti, nykyisin sysmäläinen 12 v. onnellinen mummeli, joka saa vaellella metsissä niin paljon kuin sielu sietää. Ja sietäähän se.... Eipä muuta kuin nautitaan syyspäivistä ja pysytellään terveinä.

Ei kommentteja: