24. elokuuta 2013

Karvaturrit

Siinä meidän karvaturrit, sellanen koira kuin isäntä. Eli siis, tulihan käytyä näyttelyssä ja ERI ilman SA:ta tuloksena. Eipä siinä mitään, ehkä ens vuonna mennään uudelleen. Jospa silloin osuis kohdalle joku puolsokea vanhan liiton tuomari, joka ei niin "pienistä virheistä" huomauttais ;-) Vaikka eipä silti, eihän tuon kummosempaa tulosta tarvita, jotta pääsee ihan luvalla pennuttamaan - niinhän se menee. Vaan tiedä tuota, onko Tytistä jalostuskoiraksi, aika näyttää.

Tässä sen arvostelu: Hyvä koko ja mittasuhteet, kevytpiirteinen pää. Riittävä rypyt. Hyvin asettuneet korvat. Kaunis kaula ja ylälinja. Hyvin kiinnittynyt häntä, hyvät pakarat. Sopiva eturinta ja rintakehä. Hieman pitkä lanne, hyvä raajaluusto, riittävät etukulmaukset. Melko pitkä olkavarsi, hyvät takakulmaukset. Keveät liikkeet, hieman korkea etuaskel. Paksu karvapeite.

Tuo viimonen mua riepoo varsinkin, kun on totta ja karva on karkeaa jouhta. Että pitikin uskoa niitä neuvoja, joiden mielestä Tytti oli pennuista se, joka kannatti jättää kotiin. No näillä tiedoilla en olis moista valintaa tehnyt.... Onneks muuten se ei ole trikolori, värivirheellinen karjalan karhukoira basenjina olis aika kaamea! Mutta nyt pitää lopettaa karvasta valittaminen, onhan se koira nyt paljon muutakin! Sanokaa se silti meidän iskälle - johan me kotimatkalla puhuttiin, että vaihdetaan Tytti johonkin silosempaan!

Siis kaikki muut Ristiinan koissit oli tosiaan ihanassa karvassa ja masennus iski. Silloinhan pitää lohdutella herkuilla ja Karoliinan Kahvimylly pantiin osumaan kotimatkan varrelle. Makiaa mahan täydeltä ja koissit pääsi ihmettelemään paikan pihavahteja. Pari lystiä päkäpäkää ja niin, kauniit oli niidenkin karvat!!

Ei kommentteja: