Tiedättekö, mikä mua eniten inhottaa koiranäyttelyissä? Sen lisäksi, että touhu on mennyt esittäjien mannekeeraamiseksi ja välillä tuntuu, että asut ja hiukset ja kosmetiikka on tärkeämpää kuin itse koira. No se, että jotkut ihmiset ei välitä koiran siisteydestä (jotkut toki sitten liikaakin, ainakin näyttelypaikalla turkinpuleeraamisen osalta). Tuodaan huonossa karvassa olevia otuksia, joilla on kuuleman mukaan silmät rähmässä, hampaat täynnä plakkia - ja hoi, kynnet leikkaamatta! Jälkimmäisen huomaan aina itsekin enkä tykkää! Varsinkin pöydällä esitettävillä roduilla kynnet pistää aina silmään ja välillä näkee ihan karmeita varpaanjatkeita. On ihan oikein, että tuomarit niistä huomauttaa ja pitkät kynnethän voi pilata koiran tassun ja välikämmenenkin asennon ihan tyystin. Kynsienhuolto ei siis ole pelkkää kosmetiikkaa ollenkaan. Eikä siis kotikoiraakaan pidä unohtaa, kerran viikossa kynsien leikkuu, eikös niin? Siis ainakin kevyillä roduilla, joilla kynnet ei kulu itsekseen asfaltilla. Ja tosiaan, tuomarit edelleen usein katsovat itse koiran hampaat ja muutenkin koskettelevat koiran päätä; ei siis ihme, että välillä kaikenmaailman pöpöjä näyttelyistä saadaan.
Tuossa mallina Tytin Leevi-veli, se on kuin iso vauva isännän sylissä. Isäntä heillä siis huoltaa aina kynnet - jaa-a, meillä ei koskaan. Aika noloa....
Ja toki sitten ne hampaat ja silmätkin on pidettävä siisteinä. Basenji ei yleensä kärsi silmävaivoista, mutta plakkia tuppaa hampaisiin kertymään. Meillä on Peetun kanssa hampaidenpuhdistus edessä ja samalla taidetaan sitten tuikata se hormoni-implantti. Ihan juur on narttujen juoksut alkamassa ja jokunen viikko menee, ennenkuin implantin teho on täydellinen. Mutta se ei nyt liity hygieniaan, tai no joo: Peetuhan meillä astuu mielellään tyynyjä, joten pysyypähän paikat puhtaampina, kun lemmenleikit jää unholaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti